Olemattomien marjojen perässä

Kävin katsastamassa marjametsät Lieksassa;
viikko sitten.
Ei marjoja tänä kesänä?
Töitä saisi tehä lakkojen saannin eteen.
Eikä mustikkamättäitäkään kohille osunu.
Mustikoita olen kyllä löytänyt kotikonnuilta.
Ei siis merta edemmäksi...

Ystävä kauhisteli, että miten sie yksin uskallat...
Mitä tahansa voi sattua?
Lieksassa.
Metsässä.
Yksin.
Mikä hätä miulla?
Metsä on suojani ja turvani.
Lieksassakin, tutuissa metsissä.
Kun vain en liian pitkäksi aikaa jää seisomaan
paikoilleni suolla!
Sitten voisi jo kengät jäädä suon silmään...
En osaa pelätä.
Omaa varjoani?

Tytär toivotteli mukavaa reissua;
viestitti, että toivottavasti
et törmää karhuun!
Törmäsin sittenkin...

 Suolammen rannalla, männyssä kiipeilivät...

Karhulaiset.

Näille karhusille kun liikkuessaan
haastelee ja höpöttää,
niin ne oikeat mesikämmenet, metsän omenat
väistävät vasemmalle...

Rauhaa!

 Kaunein koivu, vaivaiskoivu.

Suolla näkyvät vielä vanhan
kunttaladon jäänteet.

 Muutama naulakin puutappien lisäksi.

Annetaan luonnon hoitaa.
Kohta se on kokonaan suon sisässä...

Voi sitä työn määrää,
mitä ennen on tehty elämisen eteen!
Karjan kuivikkeeksi on nostettu turvetta.
Sitä on kuivateltu suolla ja sitten talvella ajettu
hevosella ja reellä navetalle.
Isä kertoi aikoinaan siitäkin työstä.

Kunttahanko.
Luonnon muovaama.
Olen tuonut sen ladonpohjasta talteen
jo vuosia sitten.
On siinä ollut työvälineet ajan mukaiset!

Ei se mikään marjareissu ole,
ellei nuotiokahveja keitä!

Ja sisko, reilusti höystöjä, totta kai!
Kun tulet, keitetään taas kunnon nuotiokahveet...

 Ronttoset kuivahtamaan...

Tunnelmointia...

Hassuttelua...

Leikittelyä,,,

Reissusta kaikki irti!

Koivun ja kuusen liitto,
vapaaehtoinen vai pakko -,
kuusen pihkakyyneleet valuvat.

Met poijat nautitaan,
vaikkei marjoja saatukaan!
Koskaan ei metsäreissu ole turha!
Aina on reppu täynnä evästä
taas elämään eteenpäin!