Sisko pistäytyi pikaseltaan yökylässä
ja toi samalla Hermannin hoitoon.
Mie jo sitä vähän odottelinkin,
kun olin kuullut siskon kesäisestä kirpparilöydöstä.
Hermanni oli odottanut siskoa, pelastajaansa.
Ja eihän tuommoisen nallen ohi voi kävellä!
Vanhuksella on pudonnut elon varrella
toinen silmä pois.
Pää on irtoamassa takaa vartalosta
vallan kokonaan irti.
Paksut vaneriset nivelet sieltä vain pilkistää.
Auton takapenkille oli jo matkalla
karissut puulastutäytettä...
Muutama reikä vaatii paikkausta.
Saas nähdä, minkämoinen urakka odottaa.
Sen päätin heti,
ettei miulla ole ollenkaan kiire
aloittaa nallen hoitoa...
Sanoin siskollekin, että mie en varmaankaan
pitkään aikaan ehdi aloittaa korjaamista!
Antaa nyt oikein rauhassa odotella
tohtorille pääsyä!
Saan pitempään pitää nallea täällä!!!
Kuka näitä hylkää...
Voi hyvänen aika!
Mutta todennäköisesti hylättyä nallea
odottaa aina uusi ja hyvä elämä, -
kun se on löydetty jostain kirpputorilta.
Kohtalo on puuttunut peliin
ja valinnut juuri tälle nallelle
sen maailman parhaan kodin ja hoitajan!
Ihan kuin se iskisi silmää...
Hoitoa ja hellyyttä!
Sitä jokainen elämän kolhinut nalle tarvitsee!
Sisko, odottele ihan rauhassa,
kyllä Hermanni joskus tulee takaisin!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti