Leipäviljan Jumalanäiti

 Olin halunnut tuvan seinälle ikonin.
Varmistin ikoninmaalaaja- ystävältä,
että ei tarvitse olla ortodoksi
saadakseen pitää ikonia.
Isomummoni, äidin isän äiti,
on lähin suvussa ollut ortodoksi.

Etsin ikonia, joka puhuttelisi minua.
Kun näin Leipäviljan Jumalanäiti- ikonin,
tiesin valintani olevan siinä.
Mikä voisi paremmin sopia viljelijälle, kuin se.
Se on niin sykähdyttävän kaunis!
Sen värit ja kauneus ihastuttaa suuresti.
Alareunassa on viljalyhteet ja jokainen
pieni jyvä on maalattu erikseen...

Vasemmalla lampukan virkaa toimittaa Tuija Ohvanaisen ihana lyhty. (Ja siinä keikkuu vielä pojan Dio- nalle...)
Ikonin vieressä roikkuu ikoninmaalaajalta saamani muna, se saa olla siinä. Alapuolella on entisen liperiläisen, meidän kylällä asuneen emalitaiteilijan Sanni Pöntisen aikoinaan äidille antama Karjalainen laululintu. Sekin saa olla paikoillaan!

 Ystäväni kertoi ikoniin liittyvän tarinan.
(En muista aivan tarkkaan,
mutta jotenkin tähän tyyliin se meni);
Joskus hyvin kauan sitten oli Venäjällä
eräällä alueella valtavan pitkä kuiva
ja sateeton kausi.
Kaikki kasvusto kuivui ja kuoli.
Ihmisillä oli suuri hätä ja pelko
nälkäkuolemasta.
Sadetta vain ei kuulunut.
Sitten eräs munkki maalasi tämän
Leipäviljan Jumalanäiti- ikonin
ja sen valmistuttua
väki lähti vaeltamaan ikonin kanssa
rukoillen sadetta.
Ihmeitä tekevään ikoniin uskottiin vahvasti.
Sade tuli ja elämä jatkui.

Sain ikonin Joulun alla v. 2008.
Pyysin ystävää tuomaan ikonin meille
ja katsomaan sille paikka tuvan seinältä.
Heti tultuaan hän sanoi, että tähän.
Siinä se on.
Keväällä 2009 oli Sotkuman kirkossa
ikonien siunaus.
Se oli mieliin painuva tilaisuus.

Tämä ikoni on minulle hyvin rakas.
Ystäväni, suuri taiteilija ja ikoninmaalaaja
menehtyi alkuvuodesta.
Ollos iäti muistettu!
Olen kiitollinen joka päivä ikonistani
 - ja ystävyydestä.

 Liperiläisen taitavan tekijän valmistama
käspaikka ikonin päällä.
Halusin pellavanvärisen kankaan,
mutta annoin tekijälle vapaat kädet
kuvioiden suhteen.
Käspaikka on erittäin kaunis.

Isomummo olisi tyyytyväinen,
kun näkisi tuvan seinällä ikonin...

Oman pellon luomu- uutisruisjauhoja.
Jännityksellä valmistin niistä ensimmäisen
ruisleipätaikinan.
Tämän kesän ruis onnistui hyvin.
Sakoluku on hiukan liiankin korkea.
(Sakoluku kertoo leipäviljan itämisasteesta
ja samalla sen kelpoisuudesta leivontaan.)
Onneksi miulla on vanhoja jauhoja,
joita laitoin sekaan taikinan onnistumiseksi.

Jauhot käyttäytyivät ihan hyvin!
Uutisleipää suoraan omasta uunista.

"Leikkaa äiti miulle naisen mittaisia palasia". sanoi tytär joskus.

Olen kiitollinen, että saan tehdä ruisleipää
oman pellon rukiista.
Kiitos leivästä!