halusi villipossu- heijastimia.
Tämmöisiä raidallisiahan ne villit ovat.
Mitään ei kannata heittää pois...
Meijän vanhoista nappipurkeista on ollut
jo kahdelle sukupolvelle hupia!
Ne kun kumoaa pöydälle,
pian on väkeä ympärillä lonimassa
ja etsimässä samanlaisia nappeja.
Hupsulla on halvat huvit,
lähes ilmaiset...
jo parin vuoden takaa.
Nämä napit sain ystävältä.
Hän oli huomannut nappipussit
jossain rompepäivillä.
(Meijän nappipurkissa ei ollutkaan
vaaleanpunaisia nappeja.)
Onhan ne pienenä somia... possutkin.
Sika ei ihan kuulunu miun lempielukoihin.
Meillä oli kesäpossuja lypsykarjan
lopettamisen jälkeen.
Melekosia röhnyjähän ne oli!
Karkasivatkin muutaman kerran.
Kaivoivat ulospääsyn aidan alitse!
Tuli tiivistä kinkkua,
kun niitä ajettiin takaisin aitaukseen...
(Sekä possuilla, että jahtaajilla...)
Eikä sikojen päätyminen pakastimeen
tuntunut yhtään pahalta.
Toisin kuin vasikat, -
siihen loppui oman lihan kasvattaminen.
En kestänyt enää sitä loppua!!
"Vierasta lihaa" voin vielä syödä,
kun ei ole siihen eläimeen ollut tunnesiteitä...
ihana tuliainen, jonka sain.
Tusina eriväristä, virkattua kattausliinasta.
Tervetuloa kahville!
Liinan värin saa jokainen valita mielensä mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti