Syyssiivousta

Olen palannut kotitanhuville
kahden päivän Helsingin reissulta.
Metsäisiä MTK- asioita.
Junamatkat mennen, tullen,
ihan hyvät yöunet Hotelli Helkassa,
myrskytuulen tuiverrusta,
mukavaa seuraa monella murteella,
tiukkaa asiaa, tasa-arvokeskustelua,
naisnäkökulmaa,
hauskoja tarinoita silmät vesissä,
mutta myös vakavampia keskusteluja
elämän laidoilta.
Tärkeimpänä asiana kokousten ulkopuolellakin
meille kaikille läheinen ja tärkeä
metsäinen edunvalvonta.
MTK ja MHY ovat sitä ominta väkeä
metsänomistajalle.
Siellä tunnen aina olevani omieni joukossa!
Kuin yksi kuusi hyvin hoidetun metsän keskellä!

Juu-juu.
Kotityöt odottavat.
Kahtaa mieltä pudonneiden lehtien haravoinnista.
Tai oikeastaan kolmea.
Joko ajellaan ruohonleikkurilla silpuksi
ja jätetään maahan.
Tai haravoidaan ja kompostoidaan.
Tai jätetään kevääksi.
Ja taas on kolme vaihtoehtoa...

Maahan ne meillä kuitenkin päätyvät takaisin,
joko paikoilleen silputtuina
tahi kasvimaalle ja pensaitten juurille
kompostoituina.
Maahan tippuneet pysykööt maassa...
Uudet lehdet pukkaavat ensi keväänä.

Entisen tankkihuoneen tuuletusaukko
ja Viirun oma aamu- aurinko.

Riisuin navetan seinustalta humalan alas.
Siinä oli ehkä kahden kesän kasvusto.
Oikea retkotus.
Välillä se on pakko leikata pois.

Navetta näytti sen jälkeen todella alastomalta
muutenkin tyhjässä ja paljaassa maisemassa.
Kesällä seinä peittyy kokonaan
humalan alle.

Kuusia!
Kävin metsästä muutaman kuusen räipän
työtallin seinustalle.
Jo vain näytti paljon paremmalta!

Hermanni- nalle on matkalla työtalliin.
Kuopuksen kengänlaittotuoli eteisessä
oli kuulemma aivan väärässä käytössä...

Kesääkö tässä sitten jo odotellaan???

Nallehalauksia kansainvälisenä Nalle- päivänä!

"Nallekarhuissa on jotain erityistä.
Kun joskus olen huonolla tuulella
ja satun vilkaisemaan karhuun -
tapahtuukin ihmeitä.
Huono tuuleni on
tipotiessään!
Otsarypyt siliävät
ja silmät kirkastuvat.
Olen taas onnellinen!

Niin käy jokaiselle,
joka näkee nallen,
ison tai pienen,
kaljun tai pörröisen,
lihavan, hupsun, totisen,
yksivakaisen, viisaan,
millaisen vain.
Ihmiset tulevat aina hyvälle tuulelle."


(Nanci van Roozendaal)

Kuura- nalle

Yhtenä hyppypäivänä sain jotain aikaiseksi.
Pienen pakkasen avustuksella nalle sai nimekseen
Kuura.

Kerroin ja näytin kuvan uudesta nallesta
MTK-n luottamushenkilöpäivillä
Helmi- nallen omistajalle;
muistelin nallen nimeksi "Riite"!
Miten voikin sotkeutua nämä talviset nimet,
joita Suomessa riittää lumelle ja jäälle!!
Seuraavan nallen nimeksi tulee sitten
varmaankin Riite...

Kuuran sukulaisnalle Pihka
asustaa Lieksassa.
Sekoittuisivatkohan ne toistensa kanssa??

Viirulla tuli kiirus sisälle,
kun joku tuli lopultakin avaamaan oven.
Ei paljoa nalle kiinnostanut!

 Kuuraa ja jäätä...

Konsta toivottaa Kuuran tervetulleeksi
nalle- maailmaan.

Syksy leikkii, niin minäkin

Syrjähyppy Pohojanmaalle

Käsityöyhdistys Lippi teki käsityömatkan
Pohojanmaalle viime perjantaina.
Kyllä on pitkä matka täältä itärajalta
sinne länteen, poikki Suomen!
Matka sujui kuitenkin mukavasti,
neuloen ja rupatellen.
Maisemat vaihtuivat pikkuhiljaa laakeiksi aakeiksi,
siinä vaiheessa oli jo päiväkin vaalennut!

Erään lippiläisen pohjanmaalainen ystävä
oli Pohjois-Karjalassa käydessään
todennut meidän maisemista:
Nuo puut raapii mun kurkkua!

Matkalla ollut, Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva
huokaisi, kun pitkät suorat alkoivat,
että no nyt alkaa jo olla maisemia!!

Meille itäsuomalaisille nämä meidän maisemat
ovat niitä rakkaimpia.
Maisema ei "pääty" puihin tai mäkiin, nyppylöihin.
Lakeuden aavat ja silmänkantamattomiin
avautuvat näkymät tuntuvat vierailta,
eivät lainkaan kotoisilta ja turvallisilta!

Niin on oma maisema se,
mihin on kasvanut sydämessään.

Tutustumiskohteena meillä oli Kauhava.
Lankava (eli se entinen Kauhavan Kangasaitta)
on talo täynnä kaikenlaisia lankoja ym.
käsityötarvikkeita.
Jokainen taisi löytää käsille tekemistä
pitkäksi aikaa!

Lankavan näyteikkunassa oli ihan
yksinäinen nalle...

 Neulomalla valmistettu Lankavan nalle!

Ilman ostoslistaakin erilaisia lankoja
kertyi kassillinen mukaan...
Puikot heilumaan!

Kauhavan kaupunkia.
Rumaa vallesmannia ei tavattu;
 - no ei kyllä komiatakaan!

Iisakki Järvenpään puukkotehdas on aloittanut
puukonteon jo vuonna 1879.
Puukkoja valmistetaan edelleen hänen opeillaan,
perinteillään ja työkaluillaan Kauhavalla.
Ilmeisesti puukontarve ei vain lopu.
Toinen toistaan komeampia puukkoja oli esillä
ja myynnissä.

Puukkohippasille...
Mie olen vähän heikkona puukkoihin...
Jos on matkannut Kauhavalle saakka,
ei kai sieltä ilman puukkoa ole kotiin lähtemistä!

Helavyöt heilumaan.
Helavöitä ja muita vermeitä saa pitää kuka vain,
ei tarvitse olla pohojalaanen!

 Kauhavan kaunis kirkko.

Tutustuimme nuoren hopeasepän pajaan
Purmujärvellä.

Ihastuttavia töitä!
Taitolji se on tämäkin.
Meille oli järjestetty yllätyskahveet ja
maukkaat omenapiirakat!

Sormus sun sormees.

Sikäläistä murretta oli mukava kuunnella!
Eräs kauppias vastasi kommenttiini:
"Not kun ei muutakaan osoo".
Ja meiltä kysyttiin, että mistäpäin me mahramme tulla!

Hylättyjä, tyhjiä latoja näkyi myös Pohjanmaalla.
Se on tämän päivän maaseudun kuva.
Vähän surullinen.
Ainakin näin syksyllä.

Konsta kohmeisella suolla

Lauantaiehtoota odotellessa
piti vielä päästä suolle.
Sinnehän pääsee, kun vain lähtee.
Siinäpä se tuli päivän ulkoilu ja hyvä mieli.
Ja karpaloitakin!!
Melkein kymmenen pakkasasteen päivät
olivat kohmettaneet suota mukavaksi kävellä.

Sanon aina kotona, minne suuntaan lähden-,
tai kirjoitan ylös, ellei ketään ole lähtiessäni kuulolla.
Vaikka tykkäänkin liikkua yksikseni metsässä,
on kaiken varalta hyvä olla se tieto,
missä päin kuljen.

Ja mukana on ainakin vesipullo,
puukko, tulitikut ja puhelin.
Ja Konsta!
Kompassilla en tee mitään,
kun en osaa sitä hyväkseni käyttää...
Häpeä tunnustaa, mutta niin se vain on.
Kai se olisi opeteltavissa!
Auringosta suuntaa...

 Karhut eivät nuku vielä talviunta. . .

Joskus on metsässä ollessa tullut se tunne,
että täällä on joku.
Silloin pitää vähän laulella, tai puhella.
Yhden kerran soitin kuopukselle,
että jutellaanpas nyt tovi niitä, näitä!
Metsässä on elämää.
Välttämättä en ainakaan yksin ollessa
haluaisi törmätä karhuun.

Sinne ne värit haalenee, syksyyn.

 Maahinen tervehti koivun kyljestä.

Pienen pienet, kuin kuuset...

Evästä talvelle.

Riti-rati-rallaa. . .

 Pakkasen panemat punaiset.

Valoja ja varjoja

Valon ja varjon tasapaino.
Ellei ole auringonpaistetta,
eivät varjotkaan näy.
Elämä on tätä.
Valoja ja varjoja.

Sumuisia aamuja ja iltoja.
Maisemat nukkuu syksyyn.

Koivujen keltaiset lehtiverhot harvenevat
päivä päivältä.

Jotain sinullekin;
koivun terveiset ikkunaan
tuulen ja sadepisaroiden mukana.

Karpalonpunaista

Taimikonraivauksen jälkeen teki niin hyvää
kyykkiä karpalosuolla.
Takajalat venyivät entiseen kuntoon!
Pehmeässä, lempeässä ja hiukan upottavassa suossa.
Suo, Konsta ja karpalot;
jos ei niillä asetu raivaussahan huuto korvista...

 Niin punaista, niin punaista.

Marja kerrallaan- terapiaa.
Piilosta sammalen sisältä.
Näpit jäässä
parin lämpöasteen säässä...

Mutta niin ihana hiljaisuus ja rauha.
Suolla on sitä jotain, alkukantaista
ja parantavaa voimaa. . .

Sitten kun hämärä alkoi hävittää karpalot
ja kädet olivat kunnon kohmeessa,
piti vastentahtoisesti lähteä suolta pois.

Linnut jo lentäneet pois.

 Apuri, ahkerana!

Sumusateen jäljiltä.

Konstalle ei ollut sadehousuja,
mutta eihän tuon peppu paljoa kärsinyt.

Kohti hämärän hyssyä.

Lähetään, lähetään, ihan kohta.
Nuotion lämpö ja nokipannukahvit
odottavat ja houkuttelevat palelevia.
Tänne täytyy vielä palata,
karpaloita on paljon.
Ellei lumi ehdi väliin. . .