piti vielä päästä suolle.
Sinnehän pääsee, kun vain lähtee.
Siinäpä se tuli päivän ulkoilu ja hyvä mieli.
Ja karpaloitakin!!
Melkein kymmenen pakkasasteen päivät
olivat kohmettaneet suota mukavaksi kävellä.
tai kirjoitan ylös, ellei ketään ole lähtiessäni kuulolla.
Vaikka tykkäänkin liikkua yksikseni metsässä,
on kaiken varalta hyvä olla se tieto,
missä päin kuljen.
puukko, tulitikut ja puhelin.
Ja Konsta!
Kompassilla en tee mitään,
kun en osaa sitä hyväkseni käyttää...
Häpeä tunnustaa, mutta niin se vain on.
Kai se olisi opeteltavissa!
Auringosta suuntaa...
Joskus on metsässä ollessa tullut se tunne,
että täällä on joku.
Silloin pitää vähän laulella, tai puhella.
Yhden kerran soitin kuopukselle,
että jutellaanpas nyt tovi niitä, näitä!
Metsässä on elämää.
Välttämättä en ainakaan yksin ollessa
haluaisi törmätä karhuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti