Käsityöyhdistys Lippi teki käsityömatkan
Pohojanmaalle viime perjantaina.
Kyllä on pitkä matka täältä itärajalta
sinne länteen, poikki Suomen!
Matka sujui kuitenkin mukavasti,
neuloen ja rupatellen.
Maisemat vaihtuivat pikkuhiljaa laakeiksi aakeiksi,
siinä vaiheessa oli jo päiväkin vaalennut!
Erään lippiläisen pohjanmaalainen ystävä
oli Pohjois-Karjalassa käydessään
todennut meidän maisemista:
Nuo puut raapii mun kurkkua!
Matkalla ollut, Pohjois-Pohjanmaalta kotoisin oleva
huokaisi, kun pitkät suorat alkoivat,
että no nyt alkaa jo olla maisemia!!
Meille itäsuomalaisille nämä meidän maisemat
ovat niitä rakkaimpia.
Maisema ei "pääty" puihin tai mäkiin, nyppylöihin.
Lakeuden aavat ja silmänkantamattomiin
avautuvat näkymät tuntuvat vierailta,
eivät lainkaan kotoisilta ja turvallisilta!
Niin on oma maisema se,
mihin on kasvanut sydämessään.
Lankava (eli se entinen Kauhavan Kangasaitta)
on talo täynnä kaikenlaisia lankoja ym.
käsityötarvikkeita.
Jokainen taisi löytää käsille tekemistä
pitkäksi aikaa!
yksinäinen nalle...
kertyi kassillinen mukaan...
Puikot heilumaan!
Rumaa vallesmannia ei tavattu;
- no ei kyllä komiatakaan!
puukonteon jo vuonna 1879.
Puukkoja valmistetaan edelleen hänen opeillaan,
perinteillään ja työkaluillaan Kauhavalla.
Ilmeisesti puukontarve ei vain lopu.
Toinen toistaan komeampia puukkoja oli esillä
ja myynnissä.
Mie olen vähän heikkona puukkoihin...
Jos on matkannut Kauhavalle saakka,
ei kai sieltä ilman puukkoa ole kotiin lähtemistä!
Helavöitä ja muita vermeitä saa pitää kuka vain,
ei tarvitse olla pohojalaanen!
Purmujärvellä.
Taitolji se on tämäkin.
Meille oli järjestetty yllätyskahveet ja
maukkaat omenapiirakat!
Sikäläistä murretta oli mukava kuunnella!
Eräs kauppias vastasi kommenttiini:
"Not kun ei muutakaan osoo".
Ja meiltä kysyttiin, että mistäpäin me mahramme tulla!
Se on tämän päivän maaseudun kuva.
Vähän surullinen.
Ainakin näin syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti