Luontoelokuvaa suoraan tuvan ikkunasta

Voisiko päivä alkaa paremmin!
Herättyäni avasin verhot ikkunasta,
ja juuri sillä hetkellä metsäkauris kulki
ikkunan alla,
lintulaudalle avattua polkua pitkin!!!

Muutaman metrin päässä ikkunasta.
Aamukahvi sai odottaa,
kunnes metsäkauriit häipyivät jälleen
metsän suojiin.

Olen siis onnistunut siirtämään
niitten ruokapaikkoja lähemmäksi taloa.
Lähimmillään ne syövät lintulaudan lähellä
pari- kolme metriä ikkunasta.

Nämä kaikki kuvat on otettu ikkunan läpi.
Kolme lasia hämärtää kuvaa,
mutta ikkunaa ei voi avata.
Ovat ne niin arkoja.
Paikoillaan pystyy seuraamaan,
kunhan ei ole mitään liikettä.

Höpelöt, tajuaisivat nyt,
etten mie niille mitään pahaa...
Järjestän ruokaa, että pärjäävät talven yli!
Villieläin on villieläin,
ja hyvä niin.
Kelpaa miulle ikkunan läpi ihaileminenkin!

Tänä aamuna ne kiertelivät pitkin pihamaita.
Kelpasi neilikkaruusun oksat
ja pihlajanoksat  asetelmissa.
Kissat seurasivat portaiden kaiteelta,
että mitähän ne nämä ovat.

Metsäkauriit ovat nyt vierailleet
ruokailemassa useamman kerran päivässä.
Aamulla tulevat päivän valjettua
ja taas ennen hämärää.
Välillä myös aivan keskellä päivää!

Häiritsevät työntekoa...
Kun ei siitä malta lähteä pois!!
Mutta eihän täällä aika ole kortilla.
Nautin. Suuresti. Iso ilo!

 Kolme kaunista naista!

Ja salamannopeasti pyörähdetään pois,
jos jokin ääni tai liike säikäyttää!
Tätä on elämä täällä maalla!

Kartalla jälleen

Tervehdys!
Olin alkuviikon Tampereella.
(Nääs)

Siellä oli valtakunnalliset MHY- päivät,
eli Metsänhoitoyhdistyspäivät.
Mukana myös MTK- liittojen toimihenkilöt.
Koolla oli lähes 800 luottamus- ja
toimihenkilöä ympäri Suomen.

Olimme Suomen korkeimmassa
hotellissa, Kongressikeskus Tampereen Tornihotellissa.
Junat näyttivät pienen pieniltä leikkijunilta
kattotasanteelta katsottuna...
Onneksi yöpyminen oli viereisessä Villassa,
ettei se korkean paikan kammo iskenyt!
Villa oli tosi viihtyisä vanhoine tiilimuurineen
ja "Mummon Kammarin" neulottuine peittoineen.

Päivät täyttyivät mielenkiintoisista
metsäisistä esitelmistä ja vähän
myös tästä ihmisen elämästä.
Tom Pöystin pitämä tunti 
"Minä ja minun perusasenteeni"
oli sitä parasta antia.
Koko ajan sai nauraa maha kippurassa
ja vedet silmissä!
Vieläkin näen silmissäni, miten hän mallasi
isoisänsä kolaavan pihalla lunta;
"Käytävän reunat suorat, kuin veitsellä leikaten..."

Myös saksalaissyntyisen, ja nyt myös Suomen
kansalaisuuden saanut, kirjailija Roman Schaltz
piti mieliinpainuvan esitelmän aiheesta
"Oikein väärin ymmärretty".
Esimerkkinä hän heitti, että kun suomalainen mies
tapaa toisen suomalaisen miehen, kaverinsa,
kysyen häneltä "Mitäs sulle" ja kaveri vastaa:
"Paskaaks tässä"-, siinä on kuultu pitkä keskustelu
samalla ymmärtäen, miten toinen jaksaa.
Saksassa moiseen tiedonvaihtoon kuluu
aikaa ja puhetta.

Suomi elää metsästä tulevaisuudessakin.
Meillä riittä työtä niin metsissä kuin myös
metsäasioiden hoidossa.
Oli turvallista olla kaltaistensa joukossa!

Jotain tuolla matkalla taas oppi uutta.
Ja erittäin paljon sitä vanhaa ja tuttua.
Metsäinen ala on edelleen erittäin miehinen.
Ja se todella näkyi!
Pöystiköhän se tokaisikin esitystä aloitellessaan,
että näyttää kyllä niin maskuliinilta, niin maskuliinilta...
Valitettavasti on vielä pitkä matka siihen,
että luottamushenkilöinä olisi naisia
- edes se kolmannes.
Metsänomistajista reilu kolmannes on naisia.
Siihen saamme tehdä vielä töitä pihkaisesti.

Sitä odotellessa.
Karjalan mäntyjä riittää.
Lyökööt päätänsä niihin!
Päätin pistää uusiksi vanhan sanonnan
"Miehen sanaan voi luottaa."
Se kuuluu tästä lähtien:
"Naisen sanaan voi luottaa!"

Kotiuduttuani totesin tietokoneen levinneen
minun sivujeni osalta.
(Putinko lie käynyt sotkemassa.)
Ja minähän olen aivan hampaaton tämän
laitoksen edessä, jos se temppuilee.
Osaan tehdä jotain vain silloin, kun kaikki toimii
niinkuin olen oppinut!
Mies teki pitkän tovin töitä,
että sai sen jälleen pelittämään.
Mukavaa.

Nyt sulatellaan kokemuksia.
Ja kolaillaan jälleen lumia!
Tuliaisten avulla se onnistuu!

Neljä metsäkaurista!

Neljä niitä on!
Yksi on uros, kolme naarasta.
Ukkokauris on vähän olevinaan,
ajaa naiset pois samalta ruokapaikalta.
Sen takia onkin hyvä,
että ruokaa on tarjolla useassa paikassa.

Eilen olin pyytänyt ystävän naapurista
meille katsomaan metsäkauriita.
Enhän voinut olla varma, että
saapuvatko ne ruokailemaan;
mutta kun monena päivänä olivat jo olleet -
niin uskoin niiden saapuvan taas.
Ja kyllä ne hämärän tullessa ilmestyivät!
Saunan ikkunasta saimme seurata
tosi läheltä metsäkauriiden liikkeitä.
Luontoelokuvaa!
Se on niin kaunis eläin!
Siro ja samalla voimakas, kaunisliikkeinen.
Isot korvat kuuntelevat koko ajan
ympäristöä ja sen ääniä.
Varuillaan, milloin pitää sännätä metsän suojiin.

 Ystävän tuoma jäinen kukka!

Selittelyn makua

Selasin näitä tammikuun tarinoitani;
ne taitavat olla pääasiassa luontoa.
Metsää, lunta, pakkasta,
lunta, pakkasta, metsää-,
näitä maisemia.
Mutta sitä mie täällä elän.
Ja elän siitä.
Joka päivä.
Maisemat muuttavat muotoaan päivittäin.
Puut olivat paksun lumen alla,
sitten kaikki taas aivan riisuttuja.
Nyt koko maisema on puettu pitsiseen kuuraan.
Kaunista.

Tammikuu on semmoista aikaa,
että vedän vähän henkeä.
Huokasen.
Otan rennosti.
Pidän pakkaspäiviä.

Aamu-Usvan Savipajan lasinen himmeli.

En silti ole jouten.
(Enpä tietenkään)...
Touhuan vain vähän rauhallisemmin.
Pää ja mieli pysyvät vauhdissa mukana...
Nautin tästä maisemasta,
mikä ikkunoista avautuu.
Liikun metsissä ja lenkkeilen.
Lämmitän uuneja.
Paistan, keitän.
Tavallisia touhuja.
Kokouksia, Lippiä, sitä sun tätä.
Kotona, työtallissa, kylillä.

Kopallinen neulottuja villasukkia.

 Sylillinen tervaisia pellavasydämiä.

Kissat hakeutuvat uunin kylkeen.
Taikka tässä kuopuksen päälle,
sängyssä, uunin kupeessa.

Lämpöä.
Kun pakkasmittari lähentelee kolmeakymmentä...

Läheisyyttä.
Voe tokkiisa, kun on kissanpäivät!

Metsäkauriitten terveiset pihamaalla.
Eilen aamupäivällä kotoa lähtiessämme -,
kuopus ehti näkemään niistä vilahduksen
pihan reunalla.
Olivat saaneet päivän tepastella rauhassa
pihamaalla!

Pakkanen ja lumi ovat niille
kova koettelemus.
Ne asustelevat metsässä
vanhan kuusikon suojissa.
Kunpa ne selviäisivät talven yli.

Ihan hetken päästä,
kun olin kotiin tultuani
vienyt niille metsän reunaan heinää ja kauraa-,
kolme metsäkaurista tuli ruokailemaan!!
Ovat kovin arkoja.

Saunan ikkunan läpi otetut kuvat!
Oli jo hiukan hämärää.

Pitänee hivuttaa ruokapaikkaa lähemmäksi taloa!!

Kuvaterveisiä aurinkoisesta pakkaspäivästä

Hiljainen maanantai- aamu

Aamun sininen hetki.
Taivaanrantaan on vedetty
muutama sininen viiva.
Idässä hiukan punertaa.
Nähdäänkö tänään aurinko?
Hiljaista kauneutta paljaassa maisemassa.
Aamun pimeyden tähtitaivas on kaikonnut.
Tähdet näkyivät vielä oikein hyvin,
kun kuskasin kuopuksen seitsemäksi
linja-autolle.
Tätä on tammikuu tänään.

Riisuttu maisema

Nämä lumiset maisemat
ovat enää muisto vain!
Lopultakin tuli suvikeli ja
armahti sähköyhtiöitä, puita ja
meitä lumen keskellä asuviakin!
Maisema riisuntui yhden vuorokauden
aikana puhtaaksi.
Jospa ne sähkökatkotkin olisivat nyt
taakse jäänyttä harmia.

 Pyykkipojan talvilepo.

 Ylössuin ja alassuin...

... piilossa kuitenkin.

 Kukkulan kunkku Eevert.

Tule nyt jo sieltä,
kohta muurahaiset herää!

 Isäntäkuusen kanto.

Kuusen koristeet.

Piirakka-Pirkon lumileninki.

Jos tietoliikenne kulkisi
vielä tätä lumella kuorrutettua
lankaa pitkin,
saattaisi pätkiä enemmänkin!

 Risteys.

Yksi yksinäinen siankärsämö,
joka kasvoi tyynen rauhallisesti
putken ympärille asettamieni suojalautojen sisällä.

 Tutkimusmatkailijat Konsta ja Eevert.

Vilipertti,
se kerkii joka paikkaan...

 Omenainen.

Paketoitu kivi.