Lunta!

Tänä talvena olen muistanut,
minkä takia viime talvi tuntuikin niin helpolta.
Se oli erittäin vähäluminen!
Ja se riitti minulle!!
Koko talvena ei luonnossa liikkumiseen
tarvinnut lumikenkiä.
Hiihtäjät eivät päässeet hiihtämään
luonnonlumille lainkaan.
Siis täällä Pohjois-Karjalassa.
Pohjoisessa Suomessa lunta riitti.

Varmasti ne viime talvelta säästyneet lumet
ovat nyt tulleet meijän iloksi,
tämän talvisten lisäksi.

Talvet ei oo siskoksia...
Lumitöitä on siis riittänyt.
No.
On se ihan mukavaa.
Käypi kuntoilusta, koska hiki siinä tulee.

Kinokset kasvavat pihapiirissä,
kun käytäviä, teitä ja lumesta vapaita alueita
kolataan ja lapioidaan puhtaaksi.

En valita.
Sanon, niin kuin Pohjois-Karjalan Radion
toimittajat kertoilivat lumitöistään;
"Tämä ei ole valittamista,
tämä on tosiasioiden toteamista"!

Ja maisemat!
Ne ovat niin kauniit,
katsoipa minne päin hyvänsä.
Vanhan rehusiilon halkopinotkin ovat
maastoutuneet.

Kyllä tästä nautitaan!
Saunasta pääsee löylyjen välissä
juoksemaan "tankkilenkin" eli lumilenkin.
Wot, kun se tekee hyvää!

Antaa vain tulla lunta tupaan!

Pelloilla on lunta nyt semmoiset
reilut neljäkymmentä senttiä.
Mittasin oikein, kun kävin levittämässä
uunien lämmittämisestä kertyneet tuhkat pellolle.

Lisää on luvassa.
Lapiot valmiina.

Miulla on tapana pitää portaat lumettomina.
Tarkoittaa sitä, että
lumiselle portaalle ei astuta,
ennenkuin lumet on harjattu pois!
Lumihan tallaantuisi paakuiksi,
käveleppä siinä sitten!
Sitä portaiden harjaamista
olen yrittänyt opettaa perheellekin...

On se.
Omena.