Kartalla jälleen

Tervehdys!
Olin alkuviikon Tampereella.
(Nääs)

Siellä oli valtakunnalliset MHY- päivät,
eli Metsänhoitoyhdistyspäivät.
Mukana myös MTK- liittojen toimihenkilöt.
Koolla oli lähes 800 luottamus- ja
toimihenkilöä ympäri Suomen.

Olimme Suomen korkeimmassa
hotellissa, Kongressikeskus Tampereen Tornihotellissa.
Junat näyttivät pienen pieniltä leikkijunilta
kattotasanteelta katsottuna...
Onneksi yöpyminen oli viereisessä Villassa,
ettei se korkean paikan kammo iskenyt!
Villa oli tosi viihtyisä vanhoine tiilimuurineen
ja "Mummon Kammarin" neulottuine peittoineen.

Päivät täyttyivät mielenkiintoisista
metsäisistä esitelmistä ja vähän
myös tästä ihmisen elämästä.
Tom Pöystin pitämä tunti 
"Minä ja minun perusasenteeni"
oli sitä parasta antia.
Koko ajan sai nauraa maha kippurassa
ja vedet silmissä!
Vieläkin näen silmissäni, miten hän mallasi
isoisänsä kolaavan pihalla lunta;
"Käytävän reunat suorat, kuin veitsellä leikaten..."

Myös saksalaissyntyisen, ja nyt myös Suomen
kansalaisuuden saanut, kirjailija Roman Schaltz
piti mieliinpainuvan esitelmän aiheesta
"Oikein väärin ymmärretty".
Esimerkkinä hän heitti, että kun suomalainen mies
tapaa toisen suomalaisen miehen, kaverinsa,
kysyen häneltä "Mitäs sulle" ja kaveri vastaa:
"Paskaaks tässä"-, siinä on kuultu pitkä keskustelu
samalla ymmärtäen, miten toinen jaksaa.
Saksassa moiseen tiedonvaihtoon kuluu
aikaa ja puhetta.

Suomi elää metsästä tulevaisuudessakin.
Meillä riittä työtä niin metsissä kuin myös
metsäasioiden hoidossa.
Oli turvallista olla kaltaistensa joukossa!

Jotain tuolla matkalla taas oppi uutta.
Ja erittäin paljon sitä vanhaa ja tuttua.
Metsäinen ala on edelleen erittäin miehinen.
Ja se todella näkyi!
Pöystiköhän se tokaisikin esitystä aloitellessaan,
että näyttää kyllä niin maskuliinilta, niin maskuliinilta...
Valitettavasti on vielä pitkä matka siihen,
että luottamushenkilöinä olisi naisia
- edes se kolmannes.
Metsänomistajista reilu kolmannes on naisia.
Siihen saamme tehdä vielä töitä pihkaisesti.

Sitä odotellessa.
Karjalan mäntyjä riittää.
Lyökööt päätänsä niihin!
Päätin pistää uusiksi vanhan sanonnan
"Miehen sanaan voi luottaa."
Se kuuluu tästä lähtien:
"Naisen sanaan voi luottaa!"

Kotiuduttuani totesin tietokoneen levinneen
minun sivujeni osalta.
(Putinko lie käynyt sotkemassa.)
Ja minähän olen aivan hampaaton tämän
laitoksen edessä, jos se temppuilee.
Osaan tehdä jotain vain silloin, kun kaikki toimii
niinkuin olen oppinut!
Mies teki pitkän tovin töitä,
että sai sen jälleen pelittämään.
Mukavaa.

Nyt sulatellaan kokemuksia.
Ja kolaillaan jälleen lumia!
Tuliaisten avulla se onnistuu!