Reino- nalle

Reino- nalle alkoi saada muotoaan Pudasjärvellä.
Sen päälaki ja korvien etupuolet
on tehty vaaleammasta karvasta;
antaa jännää ilmettä nallelle.
Kun ompelin sille kuonoa,
se ei millään meinannut tulla jämptisti suoraan.
Väkisinkin se kääntyi vähän vinoksi.
Se halusi semmoisen kuonon!
Kukas meistä täydellinen on?!

Ystäväni sanoi, että niinhän se oli meidänkin isällä...
Tee siitä Reino!
Kun sillä on vielä pudasjärveläiset juuretkin!
Miulla oli kyllä mielessä,
että jostain nallesta tulee vielä Reino.
Tämä se sitten oli.
Reino- papan nimikko- nalle!

Kotona se sitten valmistui loppuun.
Reino.
Sillä on valmiina vanhan nallen viisas katse...

Metsien nalle.
Se pääsi heti tuoreeltaan postinhakureissulle.
Metsiä pitkin.

Vuosi sitten toukokuussa -,
kun Reino- pappaa saateltiin viimeiseen lepoon,
lausuin hänelle aivan spontaanisti
kukkia arkulle laskiessani:
"Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston".
Reino- pappa oli metsien mies.
Hän sai elää yli 93- vuotiaaksi.
Melkein loppuun asti säilyi liikkuminen
- ja halu päästä haistelemaan metsän tuoksuja!

Reino tässä kuvassa; hetki, ennenkuin pöllähti selälleen!

Niin monet kerrat keskustelin Reino- papan kanssa
metsäisistä asioista.
Joka kerran tavatessamme!
Metsä oli hänelle, niinkuin minullekin,
rakas ja läheinen paikka.
Hän oli aina kiinnostunut siitä,
mitä meidän metsissä on tehty.
Reino- papalle piti selostaa hakkuut, muokkaukset
ja uudistamiset taimikonhoitoineen. 

Vanhan kuusikon hakkuujälkiä tarkastaessaan
hän ihmetteli, että onpa ollut yllättävän paljon lahovikaa.
Ja sitten taas muisteli, miten käsipelissä sahatessa
piti tyvestä sahata pois aina pieni pätkä lahoa kohtaa,
josko olisi jo tervettä puuta...
- Mikä valtava ylimääräinen työ!

Puhuttiin paljon metsänhoidosta, puun kasvusta,
työtavoista, entisistä ajoista, ja tästä päivästä.
Siitä, miten iso muutos koko metsäalalla
on ollut hänen lapsuudestaan näihin päiviin.

Ne keskustelut olivat hyviä ja antoisia.
Puolin ja toisin.
Ja aina meillä käydessään,
niin kauan, kun jalka vain vähänkin nousi;
polku vei metsään.
Viimeisellä käynnillä rollaattorin kanssa
pitkin metsätietä, niin että hujaus vain kävi,
kun tätini kanssa olivat viiletelleet
monen mutkan taakse näkymättömiin...
Voiherraisäkuitennii!
Ja sitten taas haasteltiin, miten ne taimet kasvaa
ja uusi metsä nousee hakatun tilalle.
Näillä leveysasteilla puunkasvu on
paljon nopeampaa, kuin Pudasjärvellä.

Reino- papalla oli suuri sydän.
Hän antoi tilaa kaikille
ja hyväksyi meidät jokaisen juuri semmoisina,
kuin olemme.
Semmoisella ihmisellä on suuri sydän.
On hyvä muistella ja ne lämpimät muistot
säilyvät sydämessä aina.

Tämä nalle aloitti seikkailunsa metsässä.
Kaikkea mielenkiintoista sieltä löytyikin
talven jäljiltä.

Maahisen tai metsätontun kolo...

". . . Tapiolan vainiolla
karhun kanssa painii käyn,
ja maailma unholaan jääköön."

(Metsämiehen laulu, Aleksis Kivi)

Niin menevät miehet.
Isät ja papat.
Sinne minne täytyy.

Reino- nalle se lähtee maailmalle.
Kunhan tästä metsästä vaan joutuu!
Kaivelin kuusenneulasia turkistaan pois...
Semmoista on metsänallen elämä!