olin Lieksassa evakossa yönseudun.
Pielisen rannalla.
Kun elää elämäänsä metsän ja peltojen keskellä,
on järvimaisema se aina uusi elementti silmissäni.
Vastasin, että pitää katsoa,
kun tämä on niin erilaista kuin kotona.
Poijjaat kalliolla ilta-auringossa.
Konsta, Miitri, Muisto ja Knuuti.
Vesille nallen mieli!?
Ystävän miehen tekemällä lautalla oli näköä ja kokoa.
Turvallinen Pielisen aalloilla.
Kesäkuinen veden pinta näytti kuin olisi jo syyskuu
ja kylmä vesi.
No kylmää se olikin!
Kaunista.
Ja aurinkokin lämmitti, sen minkä tuulelta kykeni...
Onnilii onnellinen.
Jossain vaiheessa siellä Pielisen selällä
kippari kysyi, että haluaisinko tietää,
paljonko on vettä lautan alla.
En todella halunnut.
(Varmaan joku syvänne...)
Yritin vain olla ajattelematta ja reipas!
Ohjailehan matalammille vesille...
Konsta, vanha merimies!
Onnilii on ollut järvellä ennenkin,
pilkilläkin!
Maaravulle elämys seilata pitkin Pielisen pintoo...
Knuuti,Konsta ja Muisto.
Kyllähän tuo minuukin vähän kauhistutti, kun valassafarilla kuulin, että alla on lähemmäs kilometri vettä tai ehkä ylikin. Norjalainen työkaveri lohdutti, että ei syvyydellä oo väliä, kun kylmyyteenhän sitä ekana väsyy... Onneks on suuri luotto valkohapsiseen kapteeniin ja muuhun miehistöön. -Petriina
VastaaPoistaNo justpa niin! Mutta mihinkäs maarapu karvoistansa... Luotetaan siis vain kapteeniin ja nautitaan elämästä! Kaikkea mukavaa siulle sinne, mussukkainen!
VastaaPoistaPäivikki, niin tutun väristä järvenselkää :)
VastaaPoistaNiin, Minna! Sinun lapsuutesi vesillä, siinä ihan kulmilla!!
VastaaPoista