Luonnon antimia

Luonto on muistanut runsaalla annillaan
tänä kesänä.
Sateet ovat olleet ainakin sienille mieleen.
Tuttu kanttispaikka hehkui kultaista keltaista.
Oikein nautin ja poimin jokaisen sienen varoen
ja puhdistaen huolella koriin.
Sieniretki Konstan kanssa;
jälleen yksi mukava luontokokemus.

En ole sienten ystävä, olen tainnut sen julistaakin.
Mutta kanttarellit tekevät poikkeuksen.

 Pari viikkoa sitten tarjosin ystävilleni kanttarellikeittoa.
Olin mustikkametsästä löytänyt pikkiriikkisiä,
jotka poimin pois poikkeen, -
koska muuten ne olisivat jääneet hyödyntämättä.
(En ollut enää menossa sille suunnalle,
ja kukaan toinenhan ei niitä olisi voinut löytää...)
Seliseli...
Arvuuttelin syöjiltä, että montako sientä keitossa on...
Pikkuisia kanttarelleja oli 140 kappaletta!
Hyvää se oli...

Kanttarellin oma päivävarjo!

Sieniä poimiessa kuuntelin tuulten leikkiä haapojen oksistossa.
Kuin pisaroita!

Piilossa, sammalen ja oksien alla.

Vanha ja kaunis.

Puoli korillista kultaa.

Kiitos ja kumarrus!