Hellettäkin ja marjapoutaa.
Mustikoita metsät mustanaan.
Pakastin alkaa täyttyä uhkaavasti.
Eli ei tänne tämän kummempaa.
Metsästä miut löytää näinä päivinä.
tajusin jalassani olevien kumiteräsaappaiden
tuoksuvan voimakkaasti mehiläisvahalta.
Olin rasvannut kenkäni nahkavarret edellisenä iltana.
Tuli niin sanotusti kilin ajatukset mieleen,
kun mietin, että mitenkähän
kaukaa se karhu haistaa mehiläisvahan tuoksun...
Suunnittelin potkaisevani kengät jalasta pois,
ja luovuttavani ne suosiolla kontiolle
jos se ilmestyisi nuuhkimaan...
Hyvät kengät!
Pakko oli siirtyä keräämään vähän lähemmäksi
kulkuvälinettäni, polkupyörää...
jokakesäisessä opiskelukavereittensa tapaamisessa,
kesäkonhverenssissa Hankasalmella.
Sama kahdentoista kaverin porukka on kokoontunut
jo kaksikymmentäyhdeksän kertaa.
Järjestelyvastuu kiertää vuosittain
ja kokoontumispaikkakunta on eri puolilla Suomea.
Ensi kesänä on tapaamisten 30- v. juhlavuosi!
Aika hieno saavutus.
Ruuhkavuosina mukana kulki sekalainen lasten joukko,
nyt alkaa taas olla mukana vain pariskunnat.
Alkuvuosina teimme aina ruuat itse,
oi sitä perunateatteria...
Ja kokoontumiset olivat esimerkiksi jonkun kesämökillä.
Muistan yhden konhverenssin,
kun menimme kesämökkimaisemiin
ja muutaman viikon ikäinen vauvamme
rumautti sinappikakat heti alkuunsa...
Jossain kai sitä lämmitettiin vettä,
että saatiin lapsi puhtaaksi!
Nykyään menemme valmiille,
lomakeskukseen tai vastaavaan.
Yöllinen letunpaistokin on jo taakse jäänyttä!
Kukaan ei jaksa enää valvoa aamuyölle...
Tapaaminen noudattelee samaa kaavaa;
seurustelua, saunomista, syömistä ja juomista,
vähän mölökkyä tai muuta seurapeliä.
Päivittämistä, mitä kenellekin kuuluu.
Iän myötä keskusteluaiheina alkavat olla omat krempat,
vanhempien muistisairaudet ja hoitopaikat...
Se on tätä elämää.
Ensi kesän tapaamista odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti