Selitys-osio;
Kun en itse osaa, enkä älyä tämän enempää tästä sosiaalisesta näkyvyydestä,
kuin juuri ja juuri tämän blogin verran; ja senkin kanssa painiskelen jatkuvasti,
että ollako vaiko eikö olla. -
Niin.
Se naamakirja- elämä yhä odottaa.
Jossa tuotteet saisivat näkyvyyttä paljon enemmän.
Pohdiskelen edelleen, annanko pikkusormeni.
Tieto-osio;
Pyyntöjen siivittämänä tässä alla kuvat Louhi-Nallen Heijastavista.
Nämä ovat siis 100% villahuopaa, paksuudeltaan 3 mm.
Pehmyt, kestävä, yksilöllinen ja heijastava.
Hahmossa on aina toinen puoli kokonaan heijastinkangasta
ja etupuolella hahmoa kuvaavat heijastukset.
Ripustuslenkki on vahvaa vetopunosta,
se on helppo kiinnittää vaikkapa vetoketjun päähän
pujottamalla heikku nauhan läpi tai käyttämällä avainrengasta.
(Hakaneulalla kiinnittämistä en suosittele)
Tuote kestää tarvittaessa hellän pesun.
Väreissä löytyy laidasta laitaan.
Valmistan toiveen mukaisesta väristä kaikkia malleja.
Näitä on myynnissä Käsityöyhdistys Lipin myymälässä Ylämyllyllä, Kievarintie 2 A 3.
Heijastavia voi kysellä myös minulta sähköpostitse
p.otronen@telemail.fi tai puhelimitse, voin postitella tilauksia.
Mallit ovat omiani.
Toivon, etten törmää piraatteihin!
 |
| LUMIHIUTALE |
Lunta odotellessa, marraskuun vihreän ja harmaan maisemissa
syntyi lumihiutale.
Jokainen on uniikki ja yksilöllinen, kuten lumihiutaleetkin.
Takapuolella kokonaan heijastava kangas, etupuolella pienempi heijastava ja helmet.
FLYYGELI
Musiikkiperheessä piano on soinut lähes taukoamatta.
Neljä viidestä lapsesta soittelee aina kotona käydessään.
Nautittavaa ja kuunneltavaa.
KALLIOMAALAUSTEN INNOITTAMANA
Hossan kansallispuistossa pääsin katsomaan vanhoja kalliomaalauksia.
Värikallion piirrokset pysäyttivät.
Tämä hahmo on syntynyt näistä muistoista, kunniaksi menneisyydelle.
YKSISARVINEN
Yksisarvinen, tuo sadunomainen hahmo!
Hyppää sen kyytiin ja pääset seikkailulle...
HEVOSENKENKÄ
Onni matkaasi; oletpa hevostyttö tai -poika.
Hevosnainen tai hevosmies!
PIIKKARIT
Joskus menojalka vaatii piikkarit...
MAIHARIT
Kunnon kengät ne olla pitää.
Hyvät jalassa, niin maalla kuin kaupungissakin.
Meillä maihareita kutsutaan "traktoreiksi"!
PANDA
Pandakarhun innoittajana olivat alkuvuodesta 2018 Kiinasta Suomeen
ja Ähtärin Eläinpuistoon tuodut pandat Lumi ja Pyry.
Pandan silmien mustat olen piirtänyt kangastussilla, silminä on lasihelmet.
VUONOHEVONEN
Kaverin pyynnöstä syntyi hänen vuonoheppansa heijastava.
Vuonohevosella on hauska pystäriharja, jonka päässä on mustaa.
Tein mustan ompeleella harjan päähän.
ENKELINSIIPI
Enkelinsiipi; turvaksi matkallesi!
 |
| KETTU |
Meidän tilan nimi on Louhi, entivanhaan kutsuttiin
Repolouheksi. Kettuja ja louhikoita riittää.
Ketunpoikanen pölli aikoinaan viilan puisen kahvan
kivipöydän päältä, moottorisahan teroituspaikalta
- ja juoksi aarre hampaissaan metsään.
Saimme todistusaineeksi valokuvan!
 |
| PORO |
Poro, pohjoisen elukka.
Niitä sitä ihmetellään ja kuvaillaan
poroalueella liikkuessamme.
 |
| KARHU |
Voimaeläimeni, karhu.
Nallentekijän sydämessä.
Melkein toivon näkeväni sen joskus luonnossa.
Karhu on varmasti jo nähnyt minut.
 |
| VALAS |
Tyttären piirtämä valas, innoittajana Norja ja valassafarit.
Sinne taitaa kappale sydäntä kaivata!
Uskallanko mennä käymään Norjassa;
jos sinne pitää sen jälkeen palata vuosittain...
 |
| KALA |
Miten iso ja julma olikaan se hauki,
jonka äiti pisti minut pikkulikkana siivoamaan!
Hauki paineli pitkin männikköä,
pelkäsin sitä valtavasti ja aikaa kului,
ennenkuin sain sen hengiltä ja perattua.
Mutta tein työn loppuun, kun oli käsketty!
Pieni naiseuskoe, luulen?
 |
| LAIVA |
"Minä olen vain satama pieni,
joka laivoja odottaa..."
Haikea laulu soi mielessäni aina,
kun näen satamassa purjelaivoja.
 |
| PÖLLÖ |
Suopöllö oli tehnyt pesänsä hakkuuaukon risukasaan.
Kävimme varovasti ihailemassa poikasia
ja niitten pesästä lähtöä monena päivänä.
Yksitellen karvapallerot sieltä kuoriutuivat
ja hilippasivat maailmalle.
 |
| LINTU |
Keväinen linnunlaulu täyttää koko maiseman,
aamusta iltaan,
antaen iloa ja voimaa jokaiseen päivään.
 |
| PAPUKAIJA |
Sisko halusi papukaija-heikun.
Vuoden verran se pyyntö keikkui tekstiviestissäni.
Lopulta sain papukaijan aikaiseksi.
Värikkäitä, keikkuvia, päivää-päivää!
 |
| HIRVI |
Lähin kohtaaminen hirven kanssa sattui nuorena tyttönä puolukkametsässä.
Hirvi oli säikähtänyt isää
ja rymisteli mäennyppylän takaa suoraan eteeni.
Siinä sekunnin katsoimme toisiamme,
- hirvi höyryten ja pysähtyneenä kuin seinään -,
kunnes se otti suunnan sivulle ja häipyi.
Sydän jyskytti tovisen puolukankerääjälläkin!
 |
| PINGVIINI |
Lappeenrannan Teekkarilaulajien konsertti;
nuoret miehet marssivat peräkanaa lavalle
mustat frakit liehuen - kuin pingviinit!
 |
| LAMMAS |
Lammasemän hylkäämä viimeinen,viides karitsa;
kannettiin hoitoon tupaan,hellan perälle.
Tuttipulloruokintaa, toivoa, odotusta ja hellää hoivaa.
Ja niin vain kasvoi pienestä vahva päkätti,
joka juosta kipitti perässäni viikkokaudet
määkien ja pitäen minua emonaan.
Kesällä se hyväksyttiin tasaveroisena karitsana
lammaslauman mukaan.
 |
| PUPU |
Jäljet hangella, pellolta metsänreunaan;
viestinä kotiinpalaajalle:
Tervetuloa takaisin kotiin!
 |
| LUMIUKKO |
Lapset olivat kerran tehneet pieniä lumiukkoja
tien täydeltä, laidasta laitaan.
Siinä oli pimeässä ajavalle yllätystä kerrakseen!
 |
| SYDÄN |
Sydämessä aina tilaa.
 |
| SATEENVARJO |
Kuopus toivoi kummeiltaan joululahjaksi sateenvarjoa.
Sateenvarjo talvella?
Tyttönen tepasteli onnellisena viikkokaudet
Nalle Puhin alla!
 |
| KISSA |
Missukka, Kirre, Antti ja kaikki muut entiset.
Viiru, Haisuli, Toffee, Maukka.
Iloa elämään, kukin vuorollaan.
 |
| KOIRA |
Tämä on Tira.
Koirapelkoisena kummastelin, kun ystäväperheen
pentukoira Tira puskeutui syliini nukkumaan.
Mitä sie tähän tulet, en mie tykkää koirista...
Käärin villapaidan helmaa ympärilleen, ettei pieni palelisi.
Jälkikasvukin kommentoi: Äiti pitää koiraa sylissään!
Siitä alkoi pelon liennyttäminen.
 |
| RANSU |
Ystävän piirtämä snautseri.
Naamahan siinä on ja nappisilmät!
 |
| YLÄMAANNAUTA |
Pitäähän ylämaannaudalla olla oma heikku!
Silmiä ei erota sieltä otsakiharoitten takaa!
Lipissä oli pieni tyttö sanonut:
Äiti, katso, tuossa on niitä eläimiä,
joita on siellä meidän lähellä...
Äiti: Niin, Ylämaan karjaa.
 |
| LEHMÄ |
Lapsuuteni nimikkolehmä oli Leketti.
Leketti!
Laitumella olevassa kuvassa seison lehmäni vierellä
ja Leketin häntä on lettinä päässäni.
Sille kuvalle aikuiset jaksoivat aina vaan nauraa...
 |
| VILLISIKA |
Lauma villisikoja köpötteli lauantaiaamuna
kevyen liikenteen väylää pitkin Ylämyllyltä Liperiin päin:
Asiaa kirkolle!
 |
| HEVONEN |
Kesäisenä aamuna piti minun, kymmenkesäisen,
mennä viemään maitotonkat laiturille, maantien varteen.
Äiti sanoi, että kyllä se Pykäläisen Heikki
nostaa tonkat laiturille ja kääntää hevosen kotiinpäin.
Tunsin itseni niin taitavaksi, kun ohjastin Helkan kotiin.
Hevonen olisi osannut itsekin,
mutta pitihän se risteyksessä vähän ohjaksesta kääntää
ja niin kärri oikaisi melkein ojan reunalta!
 |
| PUUKKO |
Kun teräaseita ei saanut ottaa lentokoneeseen mukaan,
ompelin itselleni puukon.
Suomalainen ei lähde metsään ilman puukkoa,
eikä ainakaan ulkomaille!
Puukko roikkumaan, henkinen turva.
 |
| SUOMI |
Siellä missä koti, siellä sydämeni.
 |
| DINOSAURUS |
Yhä ovat vintissä tallella kaikki muoviset dinot,
pienet ja isot.
Kyllä niillä aina joku pieni haluaa käydessään leikkiä!
 |
| TRAKTORI |
Isän ensimmäinen traktori,
kopiton, sininen, ihana Fordson Dexta.
Perhevalokuva otettiin uuden traktorin päällä.
Jalat eivät yltäneet kunnolla polkimille,
mutta olihan sitä niin hienoa päästä ajamaan...
 |
| REKKA-AUTO |
"Tulis lissää ekkoja",
oli ystäväperheen pieni poika sanonut autokyydissä istuessaan,
kun ajelivat meille kyläilemään.
 |
| AUTO |
"Mitenkä pitkä matka vielä"- kysymys kuuluu
takapenkiltä, ja ihan vasta ollaan lähdetty matkaan.
Auton kattoon näytetään matkan pituus
ja sormien välissä siitä jäljellä oleva matka...
Lapsiperheen karttaohjelma.
 |
| ENKELI |
Enkeli mukaan matkallesi.
Lapsille kaksi!
 |
| NALLE |
Tästä kaikki alkoi.
Nalle, rakkaimpani.
 |
| MÖKKI |
Kodin ikkunassa loistaa valo.
Se näkyy metsän läpi monen mutkan päähän.
 |
| KUUSI |
Metsässä on kuusi,
jota pitää halata joka kerran sen ohi kävellessä.
Minun voimapuuni, jaksamiseni ehto.
 |
| METSÄTÄHTI |
Metsätähtiä!
Ne kukkivat jo.
Poimit niistä kaksi kauneinta
ja annat minulle.
 |
| LEMMIKKI |
Lemmikki, sanoi kummitätini hellästi kuvasta,
jossa tytär istuu aamu-unisena heinäpellon laidassa
yöpaita päällä.
 |
| AURINGONKUKKA |
Keltainen ilo: koko pellon täydeltä
pieniä aurinkoja!
 |
| KUKKA KULMIKAS |
Jokaiselle omat kukat.
 |
| KRUUNU |
Prinsessa-satu,
oliko se totta sittenkään?
 |
| PISARA |
Pirara kerrallaan,
niin syntyy sade, niin virtaa puro ja
saa alkunsa valtameri.
 |
| HAAMU PYSTY |
Eihän se muuta tarvitse,
kuin lakana päähän ja menoksi.
Kauhistuttavan pelottavaa.
 |
| HAAMU |
Vaaleanpunaisena se ei pelota niin kovasti!
 |
| MÖRKÖ |
Tein ensimmäisen mörkö-heikun
siskonpojalle synttäripakettiin.
Jälkikäteen huomasin laittaneeni kuonon väärinpäin;
uniikki ensikappale.
 |
| LEPAKKO |
"Äiti, tuvassa on lintu"!
Olen puhelimessa siskon kanssa,
- pitää lopettaa, tuvassa on kuulemma lintu.
Mitä? Lintu? Tuvassa?
Se on musta ja lentelee päin ikkunoita
ja valkoisia verhoja.
Lepakko!
Raotan ikkunaa ja se lentää ulos.
 |
| LEHTI |
Kesä, sauna ja tuoksuva koivuvasta.
 |
| KELLOKUKKA |
Kevään kukka pikistää penkistä;
yksinäinen tulppaani.
 |
| ANKKURI |
Anna kun ankkuroin itseni
kiinni tähän maahan.
 |
| KIRJAIN |
H- E -I- J- A- S -T -I- N
 |
| KISSA PYSTY |
Aurino paistaa tuvan lattialle.
Kissa istuu räsymatolla,
ja aina auringossa.
Se odottaa kesää.
 |
| KOLMIO |
Kulmikkaasti tai pyöreästi.
 |
| POSSU |
Eivät ne pysy missään aitauksessa, kesäpossut.
Ne kaivavat kulkuaukon aidan alitse
ja sitten mennään pitkin teitä ja peltoja.
Possut edellä, kiinniottajat jäljessä.
Suututtaa.
Naurattaa.
Kiinteää possunkylkeä...
 |
| MAJAKKA |
Maata näkyvissä!
 |
| PÄÄKALLO |
Metsästä löytyi eläimen kallo ja luita.
Monta vuotta kuusen juurella oli
lasten kokoama tilataideteos.
Sitä käytiin monena kesänä tarkistamassa,
onko yhä tallella.
 |
| KITARA |
Sisko osti kitaran.
Kuvassa hän näppäili uutuuttaan loistavaa soittopeliä
saunasta tultuaan, pyyhe kiedottuna hiusten ympärille.
Äiti kommentoi:
"Siinä turbaani soittaa päähinettä".
 |
| KUKKO |
Joensuun Mieslaulajien merkissä laulaa
komea kruunupäinen kukko.
Ompelin perheen laulaville kukoille kuoro- heikut.
Siitä löytyi kukko kiekumaan!
 |
| ORVOKKI |
"Orvokkini tummasilmä,
kultasydän pieni.
Katsot aina lempeästi,
kun käy luokses tieni."
(Siiri Lameri)
 |
| PALAPELI |
Elämän palapeli.
