Tytär piirteli käydessään pari uutta
heijastinmallia; valtava valas ja leikkisä dinosaurus.
Apua on mukava saada silloin,
kun oma kynä ei taivu, eikä millään saa
toivottua jälkeä piirretyksi.
Aamuauringon kalpeassa valossa;
kevään uudet heikut parin viikon takaa.
Möngertäjä menneisyydestä!
Valaat odottavat siellä Norjassa ihailijaansa.
Sen innoittamana nämä syntyivät.
Kohta on kesä ja valassafarit...
Vesiä päin!
Tänä aamuna kylläkin tiputtelee lunta taivaalta.
Mitenkäs menikään se sanonta;
uusi lumi vanhan surma?
Olkoon sitten niin.
Tiistaiaamuna, lähtiessäni ajelemaan kohti Jyväskylää;
oli neljä metsäkaurista kotitiellä ihan lähellä
näköyhteyden päässä.
Siinä mittailimme toisiamme.
En meinannut millään malttaa käynnistää autoa
ja häiritä niitä.
Oli se mukava näky!!
Olen syötellyt metsäkauriita kevättalven ajan,
vienyt heiniä pitkin metsiä eri paikkoihin.
Ne ovat liikuskelleet ihan pihapiirissä,
mutta lienenkö ollut niin paljon poissa,
etten ole säännöllisesti päässyt näkemään niitä...
Nyt on maisemassa jo paljon lumettomia paikkoja,
metsäkauriit sulautuvat siihen oikein hyvin.
Rauhaa heille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti