Aaretti ja Touko

Kahvitaukoa kaipaa nallentekijät!
Ystävä pohjoisesta oli käymässä
ja nallen tekemiseksihän se meni!
No, lähes valmiita nämä nallet jo olivatkin,
sillä lailla "viittä vaille" valmiit.
Monta tuntia silti vierähti korvien ja kuonon ompelussa,
silmien kiinnittämisessä, lopputäyttämisessä.
Ja nimen etsinnässä!

Ja kappas vaan.
Mie olen Aaretti!
Se nimi napsahti tälle nallelle kuin kirsu naamaan.

Ystävän pienestä nallesta tuli Touko.
Eipä mennyt hukkaan tämäkään nallepäivä!
Yhdessä on mukava tehdä.
Höpötellä samalla kaiken maailman nallejuttuja...
Kun tuskailin parsinneulan tylpän pään sormeen
pistämistä (jonka tuloksena oli veriputous...) -,
puhisin, että "valmistettu rakkaudella"!!
Mutta rakkauteenhan kuuluvat
niin rakkaus, kuin myös viha...

Hiukan hämmentyneitä katseita uusilla nalleilla;
mihin olemme tulleet?
Valmiina valmiiseen maailmaan?

Mitä asiaa Aaretilla?

Suunta tuonne, kuusen juureen...

Onko tämäkin metsien nalle?
Kun Aaretti oli valmistumassa, seurasimme
Nalle-tallin ikkunasta läheisellä pellolla
ruokailevia metsäkauriita.
Hyvin näytti rukiin oras maistuvan niille!
Se näky silmissäni lähetän nallen matkaan
etsimään elämälleen tarkoitusta.
Ja sitä oikeaa ihmistä!

Aaretti on lähes pikkuserkku viimekesäiselle
Hermannille, jonka sain postittaa omaan kotiin
tässä hiljattain.
Melkein liikutuin nallen uuden omistajan viestistä:
"Siinä sydämet kohtasivat laatikkoa avatessa"!