Kastui nallen peput!
Jään päällä vettä. Näytti aika hurjalta.
Eipä sinne ollut menemistä,
jos halusi säilyttää itsensä kuivana.
Aurinko upposi.
Lämmintä kiven kylkeä.
Turvallista.
Muistot, ne muistot,
tuumasi Muisto.
Niistähän ihmisen elämä muodostuu.
Joka hetki, joka päivä lisää,
- entisiä unohtamatta.
Mihin ne mahtuu?
Luulen, että vanhemmasta päästä tyhjenee
samaa vauhtia...
Onneksi niitä ikiaikaisia muistoja sai taas
jakaa siskojen kanssa.
Kun on se yhteinen elämän alku.
Kuka mistäkin onneansa hakee.
Konsta- pöljänder, ei siellä mitään oo...
Pikkusisko sai vain houkuteltua!
Toinen täältä, jään alta?
Jos lie olleet siskotkin; mitä lie,
niin olivat kyllä nalletkin!
Joukossa... hauskuus ja hulluus tiivistyy...
Peruskallio.
Siihen luotan, sillä seison jämäkästi.
Vaikka vain pieninä palasina, kunhan kuitenkin.
Tämä elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti