SM- Kyntökilpailut Liperissä

Eilen alkoi kaksipäiväiset SM- Kyntökilpailut Liperin kirkonkylän kupeessa.
Parikymmentä kilpailijaa mittelee taitojaan kyntämällä sänkipeltoa ja nurmea.

MTK- Viinijärvi ja MTK- Liperi luovuttivat Valtran avustuksella
loppukesästä kaikille Liperin päiväkodeille ja perhepäivähoitopaikkoihin
yhteensä 50 polkutraktoria lasten käyttöön.
Maatalouspitäjässä se on luonteva tapa tukea lasten liikkumista ja tuoda
maaseudun elinkeinoa tunnetuksi.
Ja kun valtakunnalliset kyntökilpailut pidetään nyt Liperissä,
järjestettiin päiväkotilapsille omat polkutraktori- kyntökilpailut!
Yksi liperiläisen päiväkodin ryhmä, 15 lasta, osallistui kisaan leikkimielisen vakaasti.
Kolmella kääntöauroin varustetulla polkutraktorilla poljettiin  kymmenen metrin matka.
Pareittain! Toinen polki ja kaveri avusti työntäen... ja toisessa päässä vaihdettiin paikkoja.

 Kaikki lapset saivat tasapuolisesti mitalit kaulaan ("Onko tämä kultaa?"),
sekä Louhi-Nallen traktoriheijastimet ja Elovena- välipalapatukan.
Oli hymyä, iloa, hyvää mieltä ja kasvun voimaa!

 Kilpailualueella on näytillä vanhoja ja arvokkaita traktoreita.

 Liikuttava yksisiipinen!

 Fordin sinistä.

 Miun traktorimerkki, Fiat.

 Näillä koneilla se on maaseutu kehittynyt sieltä hevostalousajoista.
Ja kehittyy edelleen.

Enkelinsiipi-aurat!
Tämä järjetön jättiläinen näyttelykentällä ja kokeiltavana.
(En uskaltautunut nauhan sisäpuolelle...)
Kyntökilpailu jatkuu tänään nurmikynnöllä.

Sumussa

Pörö; kyllä se on nalle

Hmmmm.
Tähän nalleen liittyy aika pitkä ja monivuotinen tarina.
Eräs kaveri pyysi minua, joskus nallenteon alkuvuosinani - tekemään hänelle piru-nallen.
No enhän mie silloin osannut ajatellakaan, miten ihmeellä semmoisen saisin loihdituksi...
Ja nalle jäi tyystin unholaan.

Kunnes.
Louhi-Nallen 100 nallea- näyttelyssä käydessään tämä kaverini muistutti nalletilauksestaan.
Kului pari päivää ja sain virallisen piru-nalle-tilauksen ystävältäni.
Veljensä saisi nallen lahjaksi.
Harvinaisen selvä juttu, juu...
Sitten vain pohtimaan, miten se nalle toteutetaan.

Aika tavalla spesiaali nalle...
Koira- muistonallen teko muistui mieleen aika helppona hommana tähän haasteeseen verrattuna!
Pirun ominaispiirteiksihän on kuvailtu sarvet ja häntä.
Ompelin ne mustasta nahasta ja täytin villalla.
Häntä taipuu vaikka solmuun niin halutessaan...

Ilmoittelin väliaikatietoja ystävälleni,
että aiheuttaa kyllä vähän sydämen tykytystä tämän nallen ompeleminen!
Ajattelin itsekseni, että sinusta tulee kyllä oikein hyväluontoinen, lempeä ja ystävällinen piru!

Kun ompelin sarvet nallen päähän, se näytti ihan lehmältä!!
Ja hän, joka ei kestä katsoa tätä piruna, saa katsoa nallen lehmäksi!

Niin ystävällinen on tämä nalle, piruparka!
Ompelin nallelle ihan piruuttani eripariset kynnet; kuusi, viisi, neljä...
Jotain jäynää.
Ja sen nimeksi tuli Pörö, vanha suomalainen synonyymi sanalle piru.
Mikäpäs sen parempi nimi nallelle!
Tämän nallen tekeminen sai jo paljon naurua ja iloa aikaan.
Ystävän hakiessa nallea hän varmisti, ettenhän mie pahastu, jos tämän nallen kanssa vielä
vietetään monen monituista nauruhetkeä.
Se on Pörön virallinen tehtävä!
Iloa, riemua, huumoria ja hyvää mieltä elämään!

Se on aurinko!

 On se, aurinko, kun tekee varjot aamun sumuisessa valossa.
Toivoa on.
Sadon talteen saamisen suhteen.
Edes jotenkin.
Sateisten viikkojen jälkeen tuntuu kummalliselta koko poutasää...
Puimurit painaa pelloilla sen, minkä kuivurit vetävät.
Syyskuun lopulla puintiaikaa on päivässä vain vähän; kosteutta aamulla ja kastetta illalla.

Meidän ohra on puitu jo.
Mikä helpotus!
Se oli märkää, kuin mikä, mutta litistettynä ja hapotettuna se säilyy
ja naapurin karja saa apetta talven ajalle.
Herneohra odottaa kuivahtamista; jospa senkin saisi pellolta pois.

Pienet, suuret toiveet.
Leipä tulee pellolta.
Kotimainen ruoka on turvallista, lähellä tuotettua ja se työllistää suuren joukon ihmisiä.
"Ei ole niin suurta herraa,
ettei hän saisi leipäänsä talonpojan kädestä."

Keijun elämää

Ei tämä ole lammas, tämä on nalle!
Sen nimi on Keiju.
Valmistettu omalla nallen mallilla "Louhi", n:o 2.

Keiju saattelee ystävänsä satumetsän siimekseen...
Sieltä löytyy puolukanvarpuja, värikkäitä metsätähden lehdyköitä ja
putoilevia keltaisia koivunlehtiä...
Sekä muuttomatkalla olevia, taivaankannen täyttäviä hanhiparvia lauluineen.

Keijulla on vihreät silmät; niin taitaa keijuilla yleensä olla...

Kuusen oksistossa Keiju suunnittelee salaisia metsätarinoita,
joita se sitten kertoilee hänelle, joka haluaa niitä kuunnella...

Olen ihan valmis!
Oletko sinä?

Rihvelitaulu

Sain rihvelitaulun kummitädiltä joskus pienen pienenä tyttönä.
Se oli aarre!
Enää ei tarvinnut kärttää piirustuspaperia äidiltä jokaiseen piirustusintoon,
vaan tauluun saattoi piirrellä aina uudestaan ja uudestaan.
Oikein ihmettelen, miten se onkin kestänyt ehjänä.
Nyt se roikkuu kyökkinurkan seinällä muistutellen,
että elämästä voi selvitä ihan ehjänäkin!
Siskon kasvattama muhkea valkosipuli piileskelee taulun päällä,
kai se odottaa parempiin suihin päätymistä.
Sitten taululle pääsee taas äidin ja isän hopeinen häälahjapuurolusikka...

Ja ps;
kyllä, sataa taas...

Kevät- nallen onnen hetki

Kevät- nalle, joka syntyi keväthankien aikaan;
on löytänyt oman ystävän.
Tässä ensikohtaaminen pienen ihanan tytön kanssa.
Halaus näyttäisi olevan pitkä ja rakastava...
Tästä alkaa tytön ja nallen yhteinen tie.
Nallentekijä toivottaa kaikkea hyvää elämän poluille!

"Lämmin ja pehmeä
on tämä karhun käpälä.
Nallesta saan ystävän,
joka sanoo: ymmärrän.

Paksu ja pehmoinen
on karhun syli karvainen.
Nallesta saan ystävän,
joka sanoo: ymmärrän."

(Hannele Huovi/Urpon ja Turpon laulukirja)

Pikku-Tikku

Valmistui pienen pieni karhunpentu.
Siitä tuli Pikku-Tikku...
Nalle maastoutuu hyvin syksyiseen luontoon.

Kaveri samasta "siili"karvasta; alkukesän Halla.
Tämä on aivan ihana nallekarva!
Se on ihan siili-tikkuinen, mutta tekemisen aikana karva muokkautuu pehmeäksi, eläväiseksi.

Peräänkatsoja pitäisi olla pienelle nallelle...
Karkaa vielä ja katoaa sammalikkoon!

Minne karhunpentu on menossa...

Jos sateisista päivistä pitää jotain hyvää keksiä,
niin nallejen tekeminen on edistynyt vauhdilla.
Nalle-Tallin ikkunasta avautuu näkymä sateen piiskaamalle ohraherne-pellolle;
ja se ei kyllä yhtään mieltä ilahduta...
Mutta Pikku-Tikku hymyilyttää!

Pilvet roikkuu kuten mielikin

Aurinko on piilossa!
Alkaa mennä valituksen puolelle tämä ilmojen seuraaminen...
Piinallista poutapäivien toivotonta odottamista.
Yksi sateeton päivä ei vielä pelasta mitään.
Syyskuu, syyskuu!

Punaiset puolukat

 Nyt niitä saa!
Mättäät on punaisenaan puolukoita!
Ihanaa.
Sateen jälkeen kuivahtaneet (peseytyneet!) odottavat noutajaa.

 Alma- nalle on tyytyväinen, kun pääsi puolukkametsään!.

 Sitä auringon iloa.

Pieni nalle näkee pienet asiat.
Näitä ei poimittu.
Kanttiksia löytyi vielä pati kourallista; hyvin upposivat pyttipannuun!

Piipahdin Lieksassa

Joskus on hyvä lähteä "kiirettä karkuun".
Siinäpä se asettuu kiirekin omiin uomiinsa.
Hyvin asettuukin.
Yrittäjänä miulla on seitsenpäiväiset viikot;
en sen kummemmin lajittele viikon kulkua töitten suhteen.
Joka päivä jotain; työtarpeen, ilmojen ja fiilisten mukaan.
Ihan sama, onko se maanantai, lauantai vai sunnuntai.
Huvittavaa ajatella, että kun perjantaina "työpäivän" jälkeen klo 16. lähtee reissuun,
elelee kuten normipalkansaajat työssäkävijät:
viisipäiväinen työviikko takana ja sitten ansaittu viikonloppuvapaa...
Kävin karkuilemassa yönseudun Lieksassa.
Nalleystävän kanssa kasattiin elämän rakennuspalikoita kohdilleen.
Siinähän nuo asettuivat.

Lieksa maailmankartalle!
Suomen ensimmäinen rautameteoriitti on löytynyt toukokuussa Lieksasta!
Eipä näkynyt katukuvassa siitä jälkeäkään...
Pajusellisti komeili kaupungin laidan puistikon keskellä edelleen soitellen.
Nelimetrinen teos on lieksalaisen Seppo Mölsän rakentama.
Ilahdutti jo Vaskiviikkojen kävijöitä ja siinäpä se edelleen istuu ryhdikkäästi.

 Konstakin kokeili tietysti soittaa, kun se kuvittelee olevansa hyvinkin musikaalista sukua...

 Tässä ihmetellään riippusillalta käsin Lieksanjoen lohiportaita.

Puolukoita.
Paljon!

 Lepoa sammalmättäällä.
Jo vain asettuu elämä kohdilleen näissä metsissä!

 Hapekas aamulenkki sateen jälkeen.

Kulttuuria; Monosen aitta.
Se, jossa herrasväki Sibelius on häämatkallaan viipynyt.
Kunnostustyöt ovat hyvällä mallilla.

Pyhät on marjat pihlajan.
Kahta ei pihlaja kanna; lunta ja marjoja.
Mutta kumman talven - menneen vaiko tulevan?!
Viime talvi oli vähäluminen...

Vuonna 1930 valmistunut, upea ja ainutlaatuinen kaarisilta odottelee kohtaloaan.
Silta on tullut tiensä päähän ja on tällä hetkellä ajoneuvoilta käyttökiellossa.
Paikalle suunnitellaan uutta siltaa, kun vain rahat löytyisi ja sovinto siitä, että minkäköhänlainen!

Sateiset terveiset

Eipä tässä mitään voi; se sataa, kun sataa.
Ei sentään hirmumyrskyä, kuten lännessä.
Sen verran tuo säätila ja myöhäinen kesä harmittaa, etten osaa nauttia sateen ropinasta...
Metsäkauris seisoi eilen ohra-hernepellon reunassa.
Lienee ollut aterioimassa.
Soma, kuin mikä!

Sadepäivänä ehtii sisätöille;vaikkapa  nallen täyttöön, niin etenee tilausnallen valmistuminen.

Voi kun sulle riittäis pieni taivas...

Dave Lindholmin kappale soi päässä tänä aamuna,
kun pyöräilin hakemaan aamun Karjalaista.
Villapaita, pipo, kaulahuivi,  kintaat ja takki ylle ja niin vain tarkeni!
Kaunis, mutta kovin syksyinen maisema.
Vilja tuoksuu sekin syksylle, keskentekoisena.
Kurkiparvi on huutanut aamuin, illoin lähipellolla.
Ilmeisesti niitten kyyti ei vielä ole kulkenut ohitse, mihin hypätä mukaan.

 Syyskuun säteet aamuvarhain.

 Varkaudentie loppuu sumuun...

Apilanurmi niitetty ja odottaa paalausta.
Naapurin luomulypsykarjalle talven evästä.
Vasta toinen säilörehusato meneillään; kolmatta taitaa olla turha odottaa...

Miinusta nurmella.

Ohra hymyilee aamulle.
Vielä tarvitaan monta viikkoa poutaa, että viljat valmistuisi.

Nautinnollista syyskuun päivää!