Piipahdin Lieksassa

Joskus on hyvä lähteä "kiirettä karkuun".
Siinäpä se asettuu kiirekin omiin uomiinsa.
Hyvin asettuukin.
Yrittäjänä miulla on seitsenpäiväiset viikot;
en sen kummemmin lajittele viikon kulkua töitten suhteen.
Joka päivä jotain; työtarpeen, ilmojen ja fiilisten mukaan.
Ihan sama, onko se maanantai, lauantai vai sunnuntai.
Huvittavaa ajatella, että kun perjantaina "työpäivän" jälkeen klo 16. lähtee reissuun,
elelee kuten normipalkansaajat työssäkävijät:
viisipäiväinen työviikko takana ja sitten ansaittu viikonloppuvapaa...
Kävin karkuilemassa yönseudun Lieksassa.
Nalleystävän kanssa kasattiin elämän rakennuspalikoita kohdilleen.
Siinähän nuo asettuivat.

Lieksa maailmankartalle!
Suomen ensimmäinen rautameteoriitti on löytynyt toukokuussa Lieksasta!
Eipä näkynyt katukuvassa siitä jälkeäkään...
Pajusellisti komeili kaupungin laidan puistikon keskellä edelleen soitellen.
Nelimetrinen teos on lieksalaisen Seppo Mölsän rakentama.
Ilahdutti jo Vaskiviikkojen kävijöitä ja siinäpä se edelleen istuu ryhdikkäästi.

 Konstakin kokeili tietysti soittaa, kun se kuvittelee olevansa hyvinkin musikaalista sukua...

 Tässä ihmetellään riippusillalta käsin Lieksanjoen lohiportaita.

Puolukoita.
Paljon!

 Lepoa sammalmättäällä.
Jo vain asettuu elämä kohdilleen näissä metsissä!

 Hapekas aamulenkki sateen jälkeen.

Kulttuuria; Monosen aitta.
Se, jossa herrasväki Sibelius on häämatkallaan viipynyt.
Kunnostustyöt ovat hyvällä mallilla.

Pyhät on marjat pihlajan.
Kahta ei pihlaja kanna; lunta ja marjoja.
Mutta kumman talven - menneen vaiko tulevan?!
Viime talvi oli vähäluminen...

Vuonna 1930 valmistunut, upea ja ainutlaatuinen kaarisilta odottelee kohtaloaan.
Silta on tullut tiensä päähän ja on tällä hetkellä ajoneuvoilta käyttökiellossa.
Paikalle suunnitellaan uutta siltaa, kun vain rahat löytyisi ja sovinto siitä, että minkäköhänlainen!