Rihvelitaulu

Sain rihvelitaulun kummitädiltä joskus pienen pienenä tyttönä.
Se oli aarre!
Enää ei tarvinnut kärttää piirustuspaperia äidiltä jokaiseen piirustusintoon,
vaan tauluun saattoi piirrellä aina uudestaan ja uudestaan.
Oikein ihmettelen, miten se onkin kestänyt ehjänä.
Nyt se roikkuu kyökkinurkan seinällä muistutellen,
että elämästä voi selvitä ihan ehjänäkin!
Siskon kasvattama muhkea valkosipuli piileskelee taulun päällä,
kai se odottaa parempiin suihin päätymistä.
Sitten taululle pääsee taas äidin ja isän hopeinen häälahjapuurolusikka...

Ja ps;
kyllä, sataa taas...