Toivoa on.
Sadon talteen saamisen suhteen.
Edes jotenkin.
Sateisten viikkojen jälkeen tuntuu kummalliselta koko poutasää...
Puimurit painaa pelloilla sen, minkä kuivurit vetävät.
Syyskuun lopulla puintiaikaa on päivässä vain vähän; kosteutta aamulla ja kastetta illalla.
Mikä helpotus!
Se oli märkää, kuin mikä, mutta litistettynä ja hapotettuna se säilyy
ja naapurin karja saa apetta talven ajalle.
Herneohra odottaa kuivahtamista; jospa senkin saisi pellolta pois.
Leipä tulee pellolta.
Kotimainen ruoka on turvallista, lähellä tuotettua ja se työllistää suuren joukon ihmisiä.
"Ei ole niin suurta herraa,
ettei hän saisi leipäänsä talonpojan kädestä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti