kun pyöräilin hakemaan aamun Karjalaista.
Villapaita, pipo, kaulahuivi, kintaat ja takki ylle ja niin vain tarkeni!
Kaunis, mutta kovin syksyinen maisema.
Vilja tuoksuu sekin syksylle, keskentekoisena.
Kurkiparvi on huutanut aamuin, illoin lähipellolla.
Ilmeisesti niitten kyyti ei vielä ole kulkenut ohitse, mihin hypätä mukaan.
Naapurin luomulypsykarjalle talven evästä.
Vasta toinen säilörehusato meneillään; kolmatta taitaa olla turha odottaa...
Vielä tarvitaan monta viikkoa poutaa, että viljat valmistuisi.
Nautinnollista syyskuun päivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti