Pörö; kyllä se on nalle

Hmmmm.
Tähän nalleen liittyy aika pitkä ja monivuotinen tarina.
Eräs kaveri pyysi minua, joskus nallenteon alkuvuosinani - tekemään hänelle piru-nallen.
No enhän mie silloin osannut ajatellakaan, miten ihmeellä semmoisen saisin loihdituksi...
Ja nalle jäi tyystin unholaan.

Kunnes.
Louhi-Nallen 100 nallea- näyttelyssä käydessään tämä kaverini muistutti nalletilauksestaan.
Kului pari päivää ja sain virallisen piru-nalle-tilauksen ystävältäni.
Veljensä saisi nallen lahjaksi.
Harvinaisen selvä juttu, juu...
Sitten vain pohtimaan, miten se nalle toteutetaan.

Aika tavalla spesiaali nalle...
Koira- muistonallen teko muistui mieleen aika helppona hommana tähän haasteeseen verrattuna!
Pirun ominaispiirteiksihän on kuvailtu sarvet ja häntä.
Ompelin ne mustasta nahasta ja täytin villalla.
Häntä taipuu vaikka solmuun niin halutessaan...

Ilmoittelin väliaikatietoja ystävälleni,
että aiheuttaa kyllä vähän sydämen tykytystä tämän nallen ompeleminen!
Ajattelin itsekseni, että sinusta tulee kyllä oikein hyväluontoinen, lempeä ja ystävällinen piru!

Kun ompelin sarvet nallen päähän, se näytti ihan lehmältä!!
Ja hän, joka ei kestä katsoa tätä piruna, saa katsoa nallen lehmäksi!

Niin ystävällinen on tämä nalle, piruparka!
Ompelin nallelle ihan piruuttani eripariset kynnet; kuusi, viisi, neljä...
Jotain jäynää.
Ja sen nimeksi tuli Pörö, vanha suomalainen synonyymi sanalle piru.
Mikäpäs sen parempi nimi nallelle!
Tämän nallen tekeminen sai jo paljon naurua ja iloa aikaan.
Ystävän hakiessa nallea hän varmisti, ettenhän mie pahastu, jos tämän nallen kanssa vielä
vietetään monen monituista nauruhetkeä.
Se on Pörön virallinen tehtävä!
Iloa, riemua, huumoria ja hyvää mieltä elämään!