lauantai 7. syyskuuta 2019

Kun nallevanhukselle yritetään luoda uusi elämä...

 Tämä 55- vuotias nuorukainen tuli alkukesästä minulle korjattavaksi.
Totesin jo silloin, että aika paljon työtä se vaatii...
Ressukka on rakastettu ihan liian rikki.
Niin hauras ja kulunut!
Paljon isoja reikiä, jotka vaativat paikkaamista.
Vanhan nallen henki ja olemus pitäisi kuitenkin säilyttää samalla,
eikä korjata nallea pilalle liian uudeksi...
Aurinkoisena ja tuulisena päivänä tällä viikolla otin itseäni niskasta kiinni
ja talutin nallen ulos.

 Voi hyvä tavaton...
Täyttä tavaraa on nallen sisus, mutta ei se saisi olla näkyvillä!

 Katseen verran silmäkin ulkona!

 Pyllistys entiselle elämälle?!

 Käsikin on kätellessä ja painiessa kadonnut kokonaan.

 Korjaaminen alkoi.
Suunnittelin uupuneen käden tilalle uuden lähes samanlaisesta viskoosista.
(Ensimmäinen tekele tuli liian pieni; ompelin siis uuden...)
Oli pakko purkaa kaikki täytteet pois vartalosta ja raajoista,
että kaikkiin niihin saa ommeltua paikat tai paikkoja.
Tuuli vei pölyt mennessään.
Pitkään pohdin, että uskallanko ihan pesemällä pestä nallen osat, koska pesua ne vaativat.

Kylvyssä?
Pesin kaikki osat ja puhdasta tuli. Hellästi, hellästi.
Pään puhdistan vain pinnalta. Siihen jää sitten se nallen henki ja tunnelma...
Tarina jatkuu, kunhan hoito etenee.
Motivaatiota ja asennetta kasvattelen ja jatkan sitten taas joskus!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti