Loppukesän pikkuinen patikkaretki

 Nalleystävän kanssa käytiin kiertämässä pieni lenkki Liperin Käsämänharjuilla.
Nousuja ja laskuja, harjuja ja tasaista; vaihtelevaa maastoa.

Viinijärvi siinteli  rauhallisena. Toisella puolella pilkotti Kuorinka.
Kuopiontieltä kuului autojen humina.
Semmoinen minimini-Punkaharju.

Mäntyjä riitti halattavaksi ja ihailtavaksi.
Konstan ja Justuksen yhteishalaus.

Samettisen sammaleista kuusimetsää ja risteäviä polkuja,
joille jokaiselle olisi tehnyt mieli lähteä seikkailemaan ja tutkimaan,
että minne se johtaa ja mitä sieltä löytyy...

Välillä tutkittiin muinaisia terveisiä kivien pinnalta.

Retken paras hetki: kahvitauko kannon nokassa istuen.
Maisemakahvila!
Aurinkoa, tuulta ja hellettä.

Loppukesän tuntua oli saniaisten värityksessä.
Parveittain "pikkulintuja" lehahteli lentoon koivikon katveesta.

Suomen luonto; niin parasta.
Aivan läheltäkin siis löytyy polkuja, mitä kulkea.
Opastukset olisivat toki voineet olla selvempiä!