Serkkunen

Suku.
Samaa verta, samaa maata.
Kukaan ei voi valita, mihin sukuun ja kenen perheeseen tässä maailmassa sattuu syntymään.
Sukulaiset on.
Yhteydenpito on vapaaehtoista; joko tai.

Kävimme loppukesästä siskon kanssa tervehtimässä yhtä äidin serkkua.
Kesäpaikka Saimaan rannalla oli kuin paratiisi.
Aurinko paistoi, tuuli lehytteli, linnut lauloivat ja hepokatit sirittivät.

Ja serkkunen; ihana ihminen.
Niin paljon yhteistä puhuttavaa, muisteltavaa, kysyttävää, kerrottavaa...
Useamminkin pitäisi nähdä.

Tarinoita jo menneistä ihmisistä, sukulaisista.
Muistoja, muistoja.
Ja elämän tätä päivää.

Herttainen näky pihamaalla; mänty ja koivu kasvoivat vierekkäin.
Huomasin männyn juuren kulkevan koivun rungon ympäri.
Sanoin, että mänty on kihlannut koivun!

Niin menevät sukupolvet toistensa perään, niin me kaikki aikanaan.
Pitää muistaa kertoa jälkipolville tarinoita suvun menneistä vaiheista.
Ihanista ihmisistä.
Juurista.

Jokainen jättää oman jälkensä, polkunsa, muistonsa.
Sydämiin.
Siellä ne säilyvät.