Olen saanut olla nallen kanssa mukana niin ilossa kuin surussa, arjessa ja juhlassa.
Jokainen tarina koskettaa ja vahvistaa sitä ajatusta, että nallella on tärkeä tehtävä tässä maailmassa...
Nalle tuo iloa ja elämän sisältöä, nalle lohduttaa.
Tämä pikkuinen, kämmenen kokoinen Voima- nalle valmistui keväällä
ja se jäi odottamaan oikean ihmisen löytymistä.
Alkukesästä eräs metsäystäväni sanoi, että kyllä hänenkin pitäisi saada
semmoinen oma pieni reissunalle...
Lähetin kuvan, että täällä odottaa tämmöinen Voima.
Se oli juuri se hänen nallensa ja jäimme odottamaan, että voin luovuttaa nallen hänelle.
Sitten-, kun elämä kulkee omaa latuaan ja ihmisellä on aika vähän mahdollisuutta
vaikuttaa sen kulkuun; tapahtui ikäviä.
Ystävän äidillä todettiin pitkälle edennyt sairaus ja elinaikaa ei ollut paljon jäljellä.
Voima- nalle lähetti kuvien välityksellä voimia jaksaa...
Kun sitten tapasimme, ja nalle pääsi oman ihmisensä käteen, tulivat ensimmäiseksi kyyneleet...
Voima- nalle sai olla ystävän äidin seurana hänen elämän viimeisen viikon ajan.
Sain kuvan, jossa nalle on äidin poskea vasten: Äitikin tykkää Voima- nallesta.
Äiti oli pitänyt nallea usein kädessään ja puhutellut sitä pikkuystäväkseen...
Nalle oli istunut uskollisesti sängyn vieressä pöydällä päivät ja yöt.
Se otti paikkansa, toi lohtua ja oli surun ja ikävän välikappaleena.
Äiti on äiti. Aina.
Ja sinne ne äidit menevät...
Niin paljon menee elämästä pois, kun on äidin aika mennä.
Kävin läpi oman äidin kuolemaa ja sitä pohjatonta surua ja ikävää...
Kiitollisuus kulkee siinä mukana kaiken aikaa.
Voima- nalle on nyt ystävän mukana ja lohdullisena siinä pysyy myös äidin muisto.
"Äidin mieli
kuin ranta,
joka ottaa vastaan jokaisen saapujan
ja saattaa jokaisen lähtijän.
Tänä aamuna
soutajat tulevat hiljaa
ja tuulet pakenevat pois.
Aurinko on lämmittänyt
kotipihan kivet.
Aamussa tuoksuvat
menneet vuodet,
laulut hyväilevät rakkaita kasvoja.
Kiitoksen silmut
aukeavat tähän aamuun."
(Anita Kallio)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti