Kuusimetsässä

Olen lenkkeillyt melkeinpä pelkästään
metsässä näinä keväisinä viikkoina.
Sekä omissa metsissä, että vähän naapurinkin.
Vanhoja polkuja risteilee pitkin ja poikin.
Kinttupolkuja, lehmipolkuja, mäyrän polkuja.
On myös muurahaistenkin tekemiä polkuja!
Mutta kun vielä eivät ole muurahaiset
siellä ahkeroimassa,
voi ihminenkin tarpoa niillä poluilla.
Tasapainoharjoituksena metsässä käveleminen
on oikein sopivaa.
Eihän se niin tasaista ole.
Ja pulssi nousee aivan yhtä lailla
metsäisillä poluilla kuin suoralla tielläkin.
Ja se metsän tunnelma!
Mielihyvää, metsävoimaa samalla.

Minun metsäni.
Kuusimetsä.
Sieluni maisema.

Ja ne kivet.
Sukupolvelta toiselle.
Aina yhtä ihanat aarteet.

 Kuusen kylkiluut.

Muurahaispesä.
Etelän puolella.
Aina.
Kohta ahkerat heräilevät.

Tässäpä kökötän.
Niinkuin pieni puu.

Puhdasta ilmaa, mitä hengittää.
Näin on, jos naavaa kasvaa.

Auringon leikit.

Ensiharvennuksen jälkiä.
Viheriäinen läjä oksia.
Kohta jo maatuneet kokonaan.

 Harvennusta odotellessa.

Toisella on toisenlaiset lähtökohdat.
Elämässä.
Kasvussa.
Kohti valoa, puristuksesta.

Näin käy kuuselle,
jos menee ja myrskyssä kaatuu.
Pölleiksi ja pinoon.
Sitten haloiksi ja uuniin.
Kaikki talteen.

Sammalta siellä, minne päivä paistaa.

Ja neulasmatto siellä, minne valo ei pääse.

Käveltiin meidän metsissä joskus
pohjoisen ystäväni kanssa.
Hän, vähäpuustoisiin tottunut, sanoi, ettei
hän uskaltaisi liikkua näissä tiheissä metsissä yksin.
Pelottavia kuulemma.
Ja miulle turvapaikka!
Nuorena tyttönä metsä meinasi
pelottaa pimeässä lenkkeillessä.
Tein sitten metsän kanssa yhteistyö- ja
avunantosopimuksen.
Päätin, että metsä on minun turvani.
Sinnehän hyppäisin piiloon ja suojaan,
jos tiellä tulisi joku vaara tai uhka.
Niin pääsin pimeän metsän pelostani!
Metsä; ystäväni, suojani, turvani.
Pimeässä ja päivänvalossa.

Konstan ja Eevertin seikkailut

Vaaralliset leikit.
Vesi virtasi jään alla ojassa kohti Heposelkää.
Kuului vain lirinä ja solina.
Ja ritinää jalkojen alla...

Tätä kiveä ei voinut vastustaa.
Näin lumetonta rantametsikössä
kolme viikkoa sitten....

 Sammallahden kaislainen ranta.

Jotain on tapahtunut joskus kauan sitten.
En tiedä, mitä ja miksi.
Haavoitettu haapa-vanhus.

Rautaa ja betonia,
ruosteista rumilusta.
Melkein kaunista.

Kiipijät.
Ei pysty vesille enää tämä venho.

Unohdettu.
Joitain ovia menneisyyteen
ei kannata edes avata.

Pöytä on katettu.
Keväälle.
Naapurin metsän sammaleinen kanto.

Nämä kuvat ovat kolmen viikon takaiselta
rannassa käynniltä.
Haitanneeko tuo mittää.
Kun tätä aikaakin ylemmältä taholta taas muutellaan.
Niin tyhmää.
Tulee aina kesäaikaan mietittyä,
että paljonko se kello OIKEASTI nyt olisi...

Ulpukka, aurinkoinen

Se on nyt Ulpukka, tämä nalle.
Keltainen, perinteisen näköinen viskoosinalle.
Joittenkin mielestä se ainut,
oikea nallen väri ja materiaali.
Ja se on tyttö-nalle!
Sekin vielä.
Kun se oli heti niin neitimäinen!
Saapi rusetin korvanlehteen...

 Löydätkö?

 Yritti piiloutua vanhojen nallejen joukkoon.

 Minä olen valmis, mennään!

Auringon ystävä.
Leskenlehden kukkia ei vielä löydy.

Viiru sattui tulemaan...

... ja hieromaan tuttavuutta,

 ... millekähän tämä haisee -
ja näinhän siinä sitten kävi!

Pihlajan rungosta väriä pintaan.

Juuso  ja Jussi ihmettelevät
uutta tulokasta.
Mistä se tähän tipahti?

Ystävän tuoma ihana kimppu ruusuja
ja neilikoita.

Olisihan sen nimi voinut olla myös Ruusu!

Kahvin paikka!

Työn touhussa nalle-tallissa, metsäkauriit ja kissat

Aamuvuoro kutsuu.
Pihan poikki töihin.
Vain kengänpohjat kuluu.
Aurinko antaa potkua päivään ja työhön.

Yöpakkanen on tehnyt kukkaset kiviportaille.
Tervetuloa töihin!

Konsta- seuralaisen päivänokoset
nalle-tallissa.
Uusia nalleja on tulossa vielä tälle keväälle.
Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.
Neulanpisto kerrallaan,
tuppo täytettä kerrallaan...

Metsäkauriit ovat taas ilmestyneet
ruokailemaan lähipellolle.
Työtallin ikkunan alle!!
Neljän lauma on ollut liikkeellä.
Syksyllä niitä oli vielä viisi.
Onko yksi päätynyt ilveksen ruuaksi...

Valkoinen peppu!

Nämä kuvat ovat Petruksen ottamia.

Ei tule työnteosta mitään,
kun pitää vain seurata elukoitten liikkeitä!
No, eivät ne koko päivää ole.
Aamuvarhaisella ja illan hämärässä
käyvät syömässä pellolla.
Alkavat maastoutua sulaan, ruskeaan luontoon
tosi hyvin.

Päivän kissakuvat.
Viiru ja kevätaurinko.

Kop-kop-kop, kuuluu vaativa koputus
ikkunan takaa,
jos Haisuli ei heti pääse sisälle!

Sinivuokkojen aikaa

Lauantai- aamuna avautuivat
ensimmäiset sinivuokot
talon seinustalla.
Jälleen on siis toivoa!

(Ja häpeäkseni voin tunnustaa,
että nalle unohtui ihailemaan sinivuokkoja
siihen koko päiväksi!
Iltapimeällä vasta huomasin sen puuttuvan!
Taskulampun kanssa kävin hakemassa sen sisälle.
Siellä se napotti sinivuokkojen vierellä...
Niin -
oliko sitä toivoa??!)

Myrsky ja pataleipä

Myrsky, ihan uusi nalle ja pataleipä, sekin ihan uusi.

Poika, Petrus, oli saanut netistä leivän ohjeen.
Kokeili sitä kotona käydessään.
Olipa se hyvää. Suosittelen.
Onnistuu takuuvarmasti!
Tässä ohje lyhykäisyydessään:

PATALEIPÄ eli  maailman helpoin leipä
1 leipä:
7 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
1 tl kuivahiivaa
3 ja puoli dl vettä, reilusti kädenlämpöistä

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää vesi.
Sekoita nopeasti. Älä vaivaa.
Peitä kulho tuorekelmulla.
Anna kohota huoneenlämmössä 12-18 tuntia.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle.
Muotoile palloksi vaivaamatta.
Anna kohota pöydällä leivinliinan alla puoli tuntia.
Laita uuni lämpiämään 225 asteeseen
ja laita samalla kylmään uuniin lämpenemään
kannellinen kulho tai pata.
Nakkaa taikina kuumaan pataan.
Paistetaan 225 asteessa kansi päällä puoli tuntia.
Ja vielä ilman kantta varttitunti.
Ota pois uunista.
Anna hiukan jäähtyä ja kumoa leipä padasta.
Naatiskele! On hyvvee!

Jauhoilla, siemenillä, leseillä, yrteillä jne
saa vaihtelua makuun.
Ja mitä pitempi käymisaika, sitä maukkaampi leipä.
Kuulemma.
Kaikkea ne keksiikin.

Kaverikuva.
Konsta houkuttelee Myrskyä ulos.

Ei tarvii paljoa houkutella.

 Luminen metsänreuna leikitellä.

 Talviunilta kömpijät.

Kiven päälle...

... kuusen alle.

Pitää sitä totutella lumeenkin,
vastasyntyneen nallen.

 Lumi kutittaa karvan päissä.

Puhdasta ja valkoista.
Pari päivää sitten.

Eilen oli melekonen myrskytuuli.
Nallen nimi olikin siis enne.
Sähköjäkin villuutteli, vaan ei katkoksia ollut.
Kuuset ovat karistaneet kaiken kuivan ja ylimääräisen
oksistostaan maahan.
Pitänee siivota pois, ettei oksiin kompastella.
Ja ne uudet, sataneet lumetkin kadonneet!
Etenee.
Kevät.
Pyssäyksistä huolimatta!!