Hyvää naistenpäivää!

"Karjanmaan" kuusi.
Vai olisiko se "vasikka-aitauksen" kuusi.
Vesisateessa pitkin lähimetsiä.
Riemullista. Kosteaa. Hapekasta.
Naistenpäiväterveisiä!

Muistoja viime keväältä.
Kivet ovat ottaneet paikkansa.
Eivät hyppää enää silmille edes
tuvan ikkunasta katsoessa...

Tämän verran lunta ruispellon päällä.
Toivottavasti ruis on lumen alla talvehtinut hyvin.

Tästä se kevät lähtee vauhtiin.
Pikkuisesta ympyrästä sulaa maata.

Vihreä jo pilkottaa...
Oi, kun se näyttääkin niin hyvältä!

Muutama vuosi kulunut tämän koivuvanhuksen
maahan rymähtämisestä.
Luonto tekee tehtävänsä.
Pikkuhiljaa käävät ja sienet pehmittävät
ja lahottavat koivun.
Näin vanhaa ja oksaista koivua ei kannata
sahata polttopuuksi.
Siinä pilkkomispuuhassa menisi ikä ja terveys...
Tässä se saa maata ja lahota paikoilleen.

Kauniita.

Myös pakuri kasvaa koivun rungolla.
(Tuo musta pahkura oikealla alhaalla)
Terveystuote.

Virallinen kääpätutkija Konsta.

Pihlaja päättänyt puskea läpi käävän.
Luonto voittaa aina.

Pienet, vihreät kääpäpoikaset.

Kaukana katala maailma.
Tässä peltosaarekkeessa ovat metsäkauriit asustelleet.
Suojaa riittävästi kuusten alla
ja myös näkyvyyttä makuupaikan ympärillä.

Täällä asumme me.

Puukiipijä.

Suojassa. Turvassa. Oksien kätköissä.