Kissailuja ja niin edelleen

Ystävän maalaama ruusu.
Iloa, valoa, keltaista voimaa.
Konstakin tykkää.

Toffee pääsi eilen omaan kotiinsa,
tyttären luokse Jyväskylään.
(Elä nyt tytär suutu, mutta joutikin jo!!!)
Pikkusiskon urakkana oli matkustaa
kissan kanssa linja-autolla
piipahtamaan siskon luona.
(Jännitysmomentti matkassa; paskooko vaiko ei.
Neljän tunnin kököttäminen kuljetuslaatikossa
vaatii kai kissaltakin pidätyskykyä...)

Kolme kissaa talossa on aivan liikaa.
Kevätauringon valossa karvat vain pölähtelevät,
kun kissat otaltavat keskenään.
Ulos kyllä lentävät saman tien...
Ja vaikka kuinka koetan imuroida,
karvaa irtoaa ja se näkyy.
Eilen siivosin koko talon, matot pihalle
tuuleen tuulettumaan.
Kissankarvat sai kyytiä.
.

Viirun unet suojassa Toffeen silmiltä...

Samalle makuupaikallekin välillä mahtuivat,
Toffee- vierailija ja vanha Viiru.
 

Haisuli etsii nyt Toffeeta.
Kiertelee ja hakee leikkikaveriaan.

Sitten ulos, kun ei kerran löydy sisältä.

Näin se vieraileva tähtikin on löytänyt
isännän vaateläjän pukuhuoneen penkiltä...
Tätä näkymää muistellessa!
(Kyllä, tervetuloa jälleen joskus!!)

Ja se mustarastas!
Eilen aamulla näin ensimmäisen kerran
pensaitten alla pöllyyttelemässä kuivia lehtiä!
Laulu on vielä jäässä.

Joutsenetkin ovat tulleet.
Taipaleenjoen suulla oli kuluneella viikolla
jo parinkymmenen joutsenen parvi.
Siitä se. Kevät.