Metsäilyä

Metsä.
Henkireikäni ja elämisen ehto.
Tämäkin metsäreissu.
Piti päästä metsän suojaan,
että surulliset ajatukset hiukan helpottaisivat.
Tämä murheellisten laulujen maa...

Lempirunoilijani Eeva Heilalan sanoin:
"...moni kyynel kuivuu tuuleen
     moni tuska kävelee metsään"

Eräs läheiseksi tullut käsityöystävä
on nukkunut pois.
Pieni suuri ihminen.
Ollos iäti muistettu.

Nikodemus, Konsta, Miihkali, Paulo ja Eevert.

Seuralaiset metsässä.
Karhut ovat jo heräilleet talvinokosiltaan.
Ainakin Korkeasaaressa.
Miten lie Liperin karhujen heräilyn laita?
Nämä karhut eivät malttaneet nukkua ollenkaan.
Vähälumisen talven ansiosta.

Nikodemus. Se miun ensimmäiseni.

Pentuna piti kiivetä ihan jokaisen kiven päälle!
Ja niitä meidän metsissä piisaa.
Jännittävää. Ihania kiviä.

Teeppä sama perässä!
Akrobaatti.
Ihan vain keikahti kiveltä alas,
nurin niskoin.

Vanha riukuaidan pätkä.
Säilynyt suojassa kuusen juurella.
Se on joskus pitänyt karjan oikealla puolen aitausta.
Muisto menneiltä vuosikymmeniltä.

Nikodemus, vanha lehmipaimen...

Eevertin seikkailut jatkuvat.
Eipä se entisessä elämässään olekaan vissiin
kolunnut pitkin vanhoja metsälaitumia!

Yksi pieni nalle marssi näin...

Tämmöiset jäljet jäi jälkeen...

Ikiaikaista?

Tutkijat.
Mielenkiintoista!

Viestejä.

Polku työtalliin: kavereita!

Tänä aamuna löytyi pihamaalta
kolmen metsäkauriin jäljet!
Jäljet erottuivat selvästi sataneelta lumelta.
Lauantaina ne vissiin säikkyivät
moottorisahan ääntä,
ja olivat lähteneet liikkeelle metsän suojasta.
Miehen kanssa sahailtiin lepikkoa polttopuiksi.