Vesi virtasi jään alla ojassa kohti Heposelkää.
Kuului vain lirinä ja solina.
Ja ritinää jalkojen alla...
Tätä kiveä ei voinut vastustaa.
Näin lumetonta rantametsikössä
kolme viikkoa sitten....
Sammallahden kaislainen ranta.
Jotain on tapahtunut joskus kauan sitten.
En tiedä, mitä ja miksi.
Haavoitettu haapa-vanhus.
Rautaa ja betonia,
ruosteista rumilusta.
Melkein kaunista.
Kiipijät.
Ei pysty vesille enää tämä venho.
Unohdettu.
Joitain ovia menneisyyteen
ei kannata edes avata.
Pöytä on katettu.
Keväälle.
Naapurin metsän sammaleinen kanto.
Nämä kuvat ovat kolmen viikon takaiselta
rannassa käynniltä.
Haitanneeko tuo mittää.
Kun tätä aikaakin ylemmältä taholta taas muutellaan.
Niin tyhmää.
Tulee aina kesäaikaan mietittyä,
että paljonko se kello OIKEASTI nyt olisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti