Suo, voimani

 "Olen polkuni päässä
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa."
. . .
(Aila Meriluoto)

Suolammen kesäkorut.

Konstakin herkistelee.
Suopursu vielä kukkii.
Suopursu oli isän lempikukka.
Hän toi aina pyörälenkillään kimpun suopursuja.
Silloin tiesi kesän olevan siinä vaiheessa!

Tupasvillat vähissä.
Pitää muistella viimekesäisiä.

Eevert ja Konsta.
Kummallekin oma mänty.

Hienohelmahan sieltä paljastui!
Melkein rinssessa...

Tarvittaisiin kasvien asiantuntijaa.
Mikä keltainen pieni tähti?

Heinä mikä heinä,
korsi mikä korsi.
Suosara...

Väsynyt.

Piilossa.

Käpyjä ja käen kukuntaa.

Vastarannan kiiski.

Oravan vai tikan tekosia?

Kävyt, riviin asetu!

Kukkiivat hyö vasta.

Matka jatkuu.
Yöllä näen unta alkuvoimaisesta suosta.
Suon tuoksu vie mukanaan.
Sen voima ei jätä jälkeen tälläkään kertaa.