Onnellisesti.
Nuoriso halusi viettää meillä riihi-Juhannusta
kavereitten kanssa.
Vanhukset siis tien päälle, pois jaloista.
Ensi vuonna voisi kuulemma viettää
näissä maisemissa Otrockia...
Sinne pitääkin varata jo liput heti!
Koivukujaa pitkin!
sekä pieniä järjestelyjä ja varotoimenpiteitä...
Kyselin nuorimmalta pojalta, että mitä tavaroita
pitää ottaa pois näkyviltä, suojaan.
Vastaus oli: rumpu.
Sen otinkin matkaan.
Nallearmeija jäi paikoilleen, juhannusvahdeiksi!
Esitin kyllä, että jos miun kuvaa tulostaisi
ja laittaisi niitä joka puolelle:
"Täällä vahdin minä".
Nuoriso arveli sen olevan aivan liian pelottavaa...
Kaikki oli palatessa kutakuinkin kunnossa.
Sekä riihi, talo, kuin myös ruispelto pystyssä.
Vain yksi tuoli oli kappaleina...
No, se olikin näitä halpiksia, joita ei olekaan
tarkoitettu istuttavaksi, (keikuttavaksi).
Ja parhaimmat Reinoni löysin yltä päältä savessa...
(Huh-huokaus!)
Tytär soitti ja herätti juhannusyönä.
Kysymys kuului: Onko meillä ruispeltoa?
Juhannustaikojen teko oli mielessä
naurun säestyksellä.
Pyysin, että joskos eivät kovin laajalti siellä kieriskelisi...
Riihessä oli tanssittu.
Perinteet kunniaan!!
Tyttärellä oli niskat jumissa,
kun oli opetellut veljen kanssa moshaamaan...
Finlandiaa oli laulettu mieslaulajien voimin
pellon reunassa -,
naapurin tekemien pyöröpaalien päällä
auringon noustessa...
Ilmeisimmin oikein onnistunut Juhannus!
Ja hyvää.
Kälysen kanssa vähän uupotimme aattoiltana.
Tämä oli ensimmäinen Juhannus ilman yhtäkään nuorta.
Tuntui niin oudolta.
Elämänkulku on tämä.
Meidän tehtävä on se oppia!
kumiteräsaappaat ja villapaita!
Täyssinän rauhan rajakivellä Ohtaansalmen sillan kupeessa. Siinä Savonmuan puolella.
Näin ne naiset viettää Juhannusta!
Kunto kasvaa ja maailmakin paranee samalla.
Ainakin joltain reunalta!
LEHMIÄ!
Tuoksuttelemaan.
(Kuvasin tässä asennossa; - ei aihetta kysymyksiin!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti