Surukuusi, pesäkuusi, kuusi

Konstan repusta pilkottaa "SUSANNAN TYÖHUONEEN"
bamburätti.
Se bamburätti on niin hyvä!
Suosittelen!!!
Se sopii mihin käyttötarkoitukseen tahansa.
Konsta- mehtäläiselläkin se on tarpeen,
kun sillä on tapana ruilauttaa kahvia turkilleen...
Bamburätillä voi heti pyyhkäistä.

Nikodemus, se miun ensimmäiseni,
pääsi metsäilemään.

Surukuusi.
Sain tämän ystävältä täysikymppisilläni.
Ei ole kuusen nimellä mitään virkaa.
Kaunis on, hoikkanen.
Vähän luikertelee, kun hakee suuntaa kasvulle...
On vain muistettava tukea joka vuosi,
muuten sille tulee suru runkoon!
Siksi tässä on monta tukijaa.
Nikodemus ei sure, tuumailee vain.

Kasvaa, kasvaa...

Pesäkuusi.
Ystävä toi tämän yhtenä YO- keväänä.
On kuulemma muistuttamassa,
että pesä tyhjenee pikkuhiljaa...
Kuusi ainakin jää!

 Kauneimmillaan kasvavana...

... juu, mutta kyllä yhden kerran kesässä
voi kirsikanoksia taittaa maljakkoon!
Kannu on uusi, vanha.
Pelastin sen ystävän kirppislähdöistä.
(Lue: "Lunastin".)

Muurahaisilla aika kaunis pesäpaikka!
Pensaat tässä ensiksi olivat,
sitten vasta muurahaiset.

 Se meidän ainut omenapuu.
(Nämä kukintakuvat ovat jo ohi menneitä!)

Metsämansikoita luvassa, -
mikäli halla ei vie kukkia ja muutenkin säät suosivat!