Lieksan metsässä

Terveisiä Lieksan metsästä!
Kaksi päivää, yksi yö.
Metsän rauhaa, puron solinaa.
Pelkkää rauhaa ja sielun lepoa.

Kahden päivän metsäily antaa niin paljon,
että silläpä taas porskutellaan.

Nuotiolla istumista, nokipannukahvia.
Seurana siskoni ja  miun kalastajapoika.
Sisko piti seuraa.
Poika kalasteli!

Aurinkoa, lämpöä, tuulen suhinaa.
Illalla kuulimme ja näimme viirupöllön,
joka haukahteli koiran lailla.
Sisko ja poika olivat luulleet sen olevan mie;
mie taas luulin sen olevan sisko.
Nuotiolla kohdattuamme kaikki kolme,
paljastui, että se onkin ihan jokin muu.
Pöllö istui aivan lähellä, kuusen oksalla.
Viirupöllö.
Se vastaili haukahteluumme pitkin iltayötä.
Jännä pakkaus.

Poika, se innokkain kalamies,
kierteli lähilampia etsiskellen ahvenia.

 Körmyniskoja.

Laudallinen:
Kaksikymmentäkuusi ahventa.

Nuotiolla paistettuja, juuri kalastettuja
ahvenia uusien perunoiden kera.

Kurmee-ateria.
Sieltä herkullisimmasta päästä.
Yksinkertainen on hyvää.

Saunomista ihanassa, vanhassa ja
kunnostetussa saunassa.
Kastautumisia puron vilvoittavassa vedessä.
Uimiseksi sitä ei voinut sanoa.
Jos halusi kastella itsestään molemmat puolet,
piti kääntyä selälleen...

Mustikkametsiä.
Kyllä niitä siis on.
Siskokin sai mustikoita kotiin vietäväksi.

Mäkäräisiä.
Hirvittävästi mäkäräisiä.
Miunkii kärsivällisyys joutui koetukselle.
Jos itikat, paarmat ja mäkäräiset asetetaan
kiusaus- järjestykseen,
niin kyllä mäkäräinen on kaikista karmein.
Satoja häräämässä naaman ympärillä...
Kyllä itikat ja paarmat vielä jotenkin
saa hoidetuksi.
(Eikä tullut helikopteria apuun...)

Kauhukuvana muistin isäni naaman,
kun hän muinoin oli palannut Lieksasta
marjastusreissulta;
en ollut tunnistaa häntä kasvoista,
niin syödyt ja turvonneet ne olivat
mäkäräisten jäljiltä!

Auringonlaskua.
Tulevien työmaiden ihmettelyä.

 

Nuotiolla.
Päivällä.
Illalla.
Yöllä.
Ja taas heti aamusta, nuotiokahvit ja sitä rataa.
Sisko valvoi auringonnousuun.
Nauttimista.
Että taas jaksaa painaa töitä,
kun loma loppuu.

Kotimatkalla pysähdyimme uimaan Mäntyjärvelle.
Rannalla oli perhe matkailuauton kanssa.
Ihmettelimme heidän koiranpentuaan,
joku englantilainen paimenkoira (?);
sillä oli eriväriset silmät.
Lisäksi koira on ollut syntymästään saakka kuuro.
Uidessani otin ulpukan siemenkodan järvestä
ja vein sen perheen pikkupojalle.
Näytin, miten siitä tehdään sikapossu.

Niin tehtiin meidän lapsuudessa.
Käpylehmiä ja sikapossuja.
Se oli heille ihan uutta.
Perheen äiti etsi rannalta toisen ulpukan,
ja possu sai seuraa!

 Tätäkin metsä on.

 Jäljelle jäänyt.

 Leikittelyä.

 Kuinkas muutenkaan...

Kaunista.
Karua.
Poltettu tai palanut.

Näihin silmä ottaa aina.
Palaneet, vanhukset.
Muisto menneiltä ajoilta.

Karhulaiset.
Metsävoimalla elokuuta eteenpäin.