Tytär halusi käydä Lieksassa.
Edellisestä käynnistä oli jo vuosi aikaa.
Nyt hänellä halutti olla myös yö siellä.
Minnuuhan ei tarvii sinne houkutella.
Olen aina valmis lähtemään!
Erityisesti kuluneella viikolla
metsän keskellä oleminen teki hyvää.
Ja nimenomaan Lieksassa,
isän jalanjäljillä.
Tytärkin sai metsävoimaa sydämen täydeltä.
Jaksaa aloittaa taas opinnot.
Purkaa aina tarpeen tullen metsämuistoja
mielen sopukoista.
Tai kuvia kamerasta...
Miulla on pari kesää sitten Vuonislahden
kesäteatterista ostettu paita, jossa lukee:
"Oonko kieltännä Lieksassa kulukemasta",
(Heikki Turusen Simpauttajasta.)
Se huvittaa kovasti...
Ensimmäiseksi tulet nuotioon.
Kahvipannu tulille.
Ja nuotiossa pidetään tulet koko siellä olon ajan.
Siinä keitellään välikahvit, iltakahvit, yökahvit,
ruuat ja aamupuurot.
Tuijotellaan tulia, joutoajat...
Pisaroi.
Kastuu purovesi.
Ja mehtäläisten vaatteet.
Niitäpä kuivailtiin sitten hellan lämmössä
ja nuotiosavuissa.
Taivaalta valuva vesi on ollut
herkässä näinä päivinä.
Puron solina vähäistä.
Saniaisetkin jo asettumassa syksypuulle.
Syksyn malja valmiiksi paketoituna.
Mustikoita mesikämmenen syödä.
Metsä sinisenään mustikoita.
Miks kukaan ei oo poiminu???
Kyllä myö melkein sankollinen kerättiin.
Saatiin aamupuuron päälle mustikat.
Ja keitin kotona monta purkillista hilloa!
Olihan ne jo vähän menneitä, osa pehmosia.
Mutta ihan mustikalle maistuivat.
Ensi kesänä tälle paikalle oikeaan aikaan!
Nuuti pääsi tutustumaan metsään.
Ensimmäistä kertaa!
Oli se vähän hämmentynyt.
Toinen on niin uusi ja kokematon vielä...
Eevertillä korkean paikan kammo!
Ensihalaus.
Ujo ja varovainen.
Mutta männyn rosoinen kylki
täynnä voimaa ja lämpöä.
Ryhmähalit.
Hupsista.
Jyrkkä rinne teki nalleille kepposet.
Palleroiset.
Konsta- mehtäläinen.
Eevert, Konsta ja Nuuti.
Nuuti maastoutuu.
Kainaloinen.
Vasemmalla lonkalla ne lapsetkin
muinoin kannettiin!
Oikealla kädellä tehtiin, mitä kulloinkin tehtiin.
Niin, että rankakin jo vähän kieroutui...
Eiköhän se siitään ole jo oiennut.
Laavun suojassa sateelta.
Ne oli tilhiä.
En muistanutkaan, että tilhillä on
ihan keltainen pyrstönpää.
Puolukat maistuivat linnuille!
Myö joudutaan vielä vähän kypsyttelemään.
Ruokaa metsästä.
Juuri sopiva annos kahdelle.
Tuoretta.
Läheltä.
Ja hyvää.
Elämä asettuu oikeisiin uomiinsa.
Tässä näin.
Elokuun yöt ovat jo pimeitä.
Hyvin nukuttikin saunan ja
nuotiolla istumisen päälle.
Suunniteltu patikointi Patvinsuolle
jäi kaatosateen takia tekemättä.
Poikkesimmekin ystävän luona kahvilla
kotimatkalla.
Eihän se tehnyt kuin pienen mutkan!
Pielisen aallot.
Alati vaihtuva maiseman kuva.
Näillä metsäeväillä mennään -
seuraavaan reissuun asti!
