Nyt se on valmis!
Miun 200. valmistamani nalle!
Ukkosen ja rankan sadekuuron saattelemana
pistelin nallen valmiiksi.
Korvat ja silmät kiinni
ja ihan uskomaton määrä vielä
puulastua vartaloon.
Täyttämistä täyttämisen päälle!
Nallesta tuli Nuuti.
Nyt voin rauhassa lähteä reissuun,
kun sain Nuutin valmiiksi!
Edessä on neljän päivän metsäinen matka
läntiseen naapurimaahan...
Tässä nalle vielä vähän keskentekoisena,
Kastehelmi on juuri valmistunut.
Näyttää ihan raadolta tuo vihreä tekele
tässä vaiheessa... sisälmykset pursuaa ulos...
Tervehdys, maailma!
Tässä mie nyt olen!
Tervetuloa nalletaloon, Nuuti!
Paksu, kiharainen, ihanan metsänvihreä mohairkarva,
ruskeat silmät ja tummanruskeat, nahkaiset
tassunpohjat.
Pituus puolisen metriä.
Kokoa ja painoa yhden nallen tarpeiksi!
(Nuutin takana on anopin valmistama
ryijytyyny. Se on nyt meillä evakossa
opiskelijapojan muuttorumban alta.)
Aatto, se miun sadas nalle,
näyttää aika kääpiöltä Nuutin rinnalla.
Ensimmäiseni, Nikodemus, sekä
Aatto ja Nuuti.
Enpä olisi arvannut vuonna 2001,
kun tein ensimmäisen nalleni,
että joskus tulee 200 nallea täyteen!
Mutta niin se vain vei
nallemaailma mukanaan!
Kaksisataa iloa nallen mukana maailmaan!
Ei se ole ihan vähän...
Työtallissa odottaa parikymmentä
valmiiksi ommeltua nallentekelettä...
Jatkan siis tätä nalleilua.
Ruskeasilmäiset...
Korvanlehdellä, suojassa...
Paulo ja Nuuti,
samalla mallilla tehdyt.
Ja leivinuunia on saanut jo lämmitellä
muutaman päivän välein!
Konstakin näyttää kovin pieneltä
näitten suurimpien rinnalla.
Elämänohjeita...
niitähän kyllä Konstalla riittää!
Otahan Nuuti neuvoista vaarin,
niin on elämä lokoisaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti