Kaksi nallea meni puolukkaan...

... ja molemmat pääsivät sieltä pois!

Mukavaa, kun ei tarvitse olla metsässä yksin!
Muisto ja Konsta repussa mukana.

Puolukoita riitti ja vielä jäikin.
Kaunis ruskainen ja aurinkoinen päivä.
Pelkkää nautintoa hengittää syksyisen metsän tuoksuja.
Hanhiparvet lensivät ylitse kohti etelää.

Puolituttu palasi jo täyden puolukkasankon kanssa
metsästä pois, kun mie sinne vasta suunnistin.
Olimme yhtä mieltä metsän antamasta hyvästä mielestä.
Sanoi metsän olevan hänelle ihan kirkko!
Niin minustakin.
Se riittää.

Hirvikärpäsetkin kylmän yön jäjiltä poissa.
Omalta pihalta sain sitten
tämän päivän inhotusannoksen niskaani!
(YÄKYÄKYÄK!)

Nämä kaverukset osaavat myös nauttia!
Lepoa se on pienikin metsäreissu!
(Polvikivusta huolimatta!)

Taitaapi osa puolukoista päätyä likööriksi...
Puolukkapiirakkaa ja vispipuuroa nyt alkuun
ja kaurapuuron päälle tuoretta survosta.
Puolukka. Punainen. Ihana marja.