Naisten Metsäpäivän retki Ilomantsiin.
Bussilastillinen naisia sai nauttia
metsäisen kulttuuripäivän antia
Parppeinvaaran Runokylässä ja Möhkössä.
Sitä meidän kulmakunnan karjalaista historiaa.
Päivä oli lyhyt aika tutustua hienoihin kohteisiin.
Linja-automatkan aikana ja pitkin päivää
kuulimme ja keskustelimme metsäasioista.
Kun naiset lähtevät liikkeelle, koko maailma liikahtaa!!!
Pilviselläkin säällä.
Ravintola Parppeinpirtissä nautimme runsaan,
nykykarjalaisen pitopöydän antimista.
Monella oli kotiinviemisiksi lämpimiä vatruskoita ja
niitä ilomantsilaisia karjalanpiiroita.
Näin elettiin ennen.
Kaunista, pelkistettyä, karjalaista elämänmenoa.
Kantelemusiikkituokio soi sydämiin asti!
lautakattoisen aitan räystäslaudat.
Lauluaitan portailla on Mateli laulanut
Kantelettaren säkeitä Elias Lönnrotille vuonna 1838.
Luontopirtti Mesikässä on esillä metsän eläimiä.
Niinpä karhulle keksittiin monenmoisia peitenimiä.
Kölleröiset!
yleni ylen ehoksi:
lyhyt jalka, lysmä polvi,
tasakärsä talleroinen,
pää levyt, nenä nykerä,
karva kaunis röyhetyinen."
(Kalevala 46:400)
Entiajan metsätyön historiaa.
Oi, isät, minkä työn teitte!
Ei ole mikään ihme. että selkäänne kolotti...
Rajakenraalin majassa saimme tuntumaa
sodan vaiheisiin Ilomantsissa.
käyttökelpoisia tänäkin päivänä.
Rakennus on Möhkön vanha kansakoulu vuodelta 1929,
joka on kunnostettu viihtyisiksi
majoitus- juhla- ja kokoustiloiksi.
Ilomantsiin on mentävä tarkoituksella,
se ei ole mitenkään ohikulkureitin varrella.
Mutta sinne kannattaa mennä! Tarkoituksella.
Paljon jäi näkemättä.
Ehkäpä palaamme taas jonain kesänä ajan kanssa.
Aikoinaan nuorena luontoharrastajana olin
patikoimassa Taitajan taipaleella, Petkeljärvellä.
Sen muistan, että hiukan kokemattomana
sain mahtavat rakot jalkoihini...
Siellä ne polut edelleen odottavat kulkijoita.
Ja Ilomantsin keskustassa on aivan ihananainen
Nukke- ja nalletalo!
Kyllä Pohjois-Karjala on täynnä mahtavia kohteita.
Aina ei tarvitse lähteä kauas kokemaan elämyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti