Täyttä ruista

Ei mennyt ihan toiveitten ja odotusten mukaan
tämän kesän rukiin viljely.
Aina ei onnista.
Se on viljelyssä tosiasia.
Jokainen vuosi on uusi mahdollisuus ja riski.
Rukiin talvehtiminen oli multavalla maalla
heikohkoa ja kasvusto oli harva.
Luomuviljelyn vihollinen, ohdake, otti vallan.
Viikko sitten puitiin kuitenkin sato pois.
Ja se vähä, mikä ruista tuli, oli hyvää.
Tähän on tyytyminen.
Luomussa on moninkertaiset riskit tavanomaiseen,
eli ns tehoviljelyyn verrattuna.

Pohdin vakavasti, että kylvetäänkö ruista
tulevalle kesälle.
Rukiista saatava hinta ei ole hääppöinen...
Olen kuitenkin niin ruisleipä- ihminen,
että se on vain yritettävä!
Viikonloppuna saimme rukiin kylvettyä.
Ensi suvena taas tiedämme, miten sen kasvun käy.

Silppusin kasvuston rukiin puinnin jäljiltä
kyntöä varten.
Hiirihaukka oli seuranani peltoaukealla.
Viisas lintu;
se tiesi, että hiirille ja myyrille tulee kiire poistua
hupenevan heinikon suojista avoimelle pellolle.
Haukka ei pelännyt traktoria,
sain katsella sitä vajaan kymmenen metrin päästä,
kun se katse tarkkana seurasi peltoa.
Jäniksenpoikanen oli päätyä haukan suuhun
juostessaan pellolta pakoon traktorin lähestyessä.
Onneksi se pääsi metsän suojaan!!
Pysäytin jo traktorin ja olin valmis juoksemaan apuun...
Joku roti sentään haukankin ruokavalioon!