Tässä istuu Wilhelm.
Se on nalle tekovuosieni alkutaipaleelta.
Aamun aurinko pilkistelee uunin kylkeen hiljalleen.
Tuolin pelastin viisitoista vuotta sitten
nyt jo edesmenneen naapurini muuttotouhuista;
tuoli oli päätymässä nuotioon...
Kuka sitä nyt vanhaa ja kulunutta tuolia huolisi!
En aio toistaiseksi tehdä tuolille mitään,
miusta se on niin roisin kaunis kulumineen.
Palanen elettyä elämää!
Ja myös muisto naapurin tädistä.
Kesä tuli takaisin.
Kauniita poutapäiviä syyskuun iloksi.
Mukava rällätä raivaussahan kanssa metsässä.
Kun vain välttelee hirvikärpäsalueita...
Tämän aamun sumuinen aurinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti