Pääsiäispäivän retki suolle ystävän kanssa.
Tästä se alkaa.
Vedän keväisen, sulavan suon tuoksua nenääni.
Lammen rannalla hylätty venho.
Jäät lähteneet.
Lampi odottaa asukkejaan.
Suopoteron sulava kartta.
Kymmenkunta sorsaa uiskenteli lammella.
Joutsenparia ei vielä näkynyt.
Ovatko matkalla?
Karhuja näimme Kupilkan kyljessä ja kahvassa.
Ja tietysti Konsta.
Viheriälle sammaltyynylle lasken pääni.
Ja saan voimaa...
Kiipeilymestari.
Retkessä parasta:
Eväät.
Pitkospuitten taukopenkillä.
Mukava muistella kesän reissuja.
Nyt sama maisema kevään värityksessä.
Konstan kuksa kaivettiin repustaan.
Syksyn marjareissulta oli tallentunut puolukat kuksan kylkeen.
Ja männynkäpy.
Aarteet ne on Konstallakin.
Tyyntä.
Matka jatkuu.
Toinen hylätty yksinäinen.
Vastarannalla.
Kevään kasvua.
Vene kasvaa paikoilleen suolammen rantaan.
Tappi puuttuu.
Lohdutusta.
Jaettu ilo kasvaa,
jaettu murhe pienenee.
Repullinen keväistä suovoimaa.
Näillä kohti kesää.
Pienet väripilkut.
Kevyet varjot.
Nekin väistyvät.
Voimaannuttavaa.
Kukahan sen sanan keksi?
Mutta kyllä se toimii.
Sinisorsapariskunnan kevättä.
Kuivanut muuttuu pian eläväksi.
Auringon leikit sai ruskeän näyttämään punaiselta.
Tätä päivää muistellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti