Sinivuokkoja veteraaneille

Iloitsen valtavasti kevään sinivuokoista.
Ne levittäytyvät vuosi vuodelta laajemmalle alueelle.
Ihan itsestään.
Miun ei tarvitse tehdä mitään.
Iloita vain!

Talon lähimetsikkö kukkii pieninä sinisinä,
- ja myös punaisina pilkkuina.

Muistan lämmöllä äidin Hilja- serkkua,
joka toi äidille sinivuokkopuskan.
Tämä tapahtui joskus 70- luvulla.
Siitä ne ovat levinneet.

Pienet ilon sinikukat.

Yksi yksinäinen.

Mutta yhdessä kukimme.
Lähekkäin.

Toivottavasti kukkivat toukokuun
toiseen sunnuntaihin...

Jokaiselle oma ilo.

Väreissä löytyy.

Suomen lippu liehumaan
Kansallisen Veteraanipäivän kunniaksi.

Häpeäkseni on tunnustettava, etten ihan kaikkina
virallisina liputuspäivinä saa lippua salkoon...

Tärkeimpänä on Itsenäisyyspäivä,
silloin lippu liehuu aina.
Seuraavana tulee kai Juhannus,
sitten Äitienpäivä.
Ja silloin nostan lipun nimenomaan omalle äidille.

 Veteraanien kunniaksi Junkers- merkki kaulaan.