Polttopuusavottaa

Keväinen savotta.
Leppiä nurin ja polttopuuksi.
Joutavat.
Ja palavat hyvin.

"Louhentaus"- lato seisoo ylväänä kukkulallaan.
Peltoa varjostanut vanha leppärivistö
on kaadettu pois.

Tämä peltolohko metsän takana
on nimeltään "Louhentaka".
Niin on ollut aina.
Jo ennen EU-n määräämää pakkoa,
että jokaisella peltolohkolla on oltava
EU-n määräämän juoksevan lohkonumeron lisäksi nimi.
No meillä oli kyllä kaikilla lohkoilla nimi
jo ennen sitä määräystä.
Lähde, Ratilansuo, Pienisuo, Pitkälato, Riihiaita.
"Aitantaka" nimettiin virallisesti määräysten jälkeen.
Siinähän sekin lohko on aina ollut,
aitan takana...

Aikoinaan lepikon reunassa kulki
piikkilanka-aita, lehmiä varten.
Nyt lepikon poikki kiemurteli polku,
jonka mäyrät todennäköisesti ovat tehneet.
Saavat etsiä uudet polut.

Piikkilanka oli purettu pois jo vuosia sitten.

Jokunen piikkilangoitettu leppä
piti sahata pitkään kantoon.

Risuvarvit ja kannot jäljellä.
Ja parin vuoden päästä tässä vesoo
jo uusi lepikko...

Kuusi päätti kasvaa ladon kylkeen.

Koivukin.
Se sai jäädä.
Ettei lato ole niin yksinäinen.

Riepoo niin...

Missä kiipeilijät?

Polttopuuta monta kuormaa.
Kun ne on ajettu pihaan, alkaa halkojen teko.

Loputkin lepät vielä pois
varjostamasta peltoa.
Pikkuhiljaa...