Lieksan metsästä repullinen voimaa

Vietin lauantaipäivän Lieksassa erästelypojan kanssa.
Siellähän oli salolla lunta!!
Aukeilla paikoilla oli täysi talvi,
puustoisessa metsässä ei lunta enäää näkynyt.
Syksyllisen puolukkareissun jälkeen
oli tosi mukavaa taas käydä siellä
ja tarkastella paikat talven jäljiltä.

Eevert pääsi ensimmäistä kertaa
katselemaan Konstan lempimaisemia.
Oli salometsistä ihmeissään.

 Onneksi Konsta oli turvana.

 Purossa virtasi keväinen vesi.

Veden ja jään liitto.

Silta yli ihanan puron.

Lämpötila oli asteen verran plussan puolella.
Hitaasti etenee, kevät.

Särkynyt sydän.
Mukana äidin sydämessä...

Jäisen auringon säteet.

Kuuset kurkottavat kohti taivaan sineä.

Reunoilla vielä jäätä.
Ei kai Eevert vain ole uhkarohkea?

Viisaammalta ohjeita...

(Kyllä. Kuvaajan kenkä kastui kertaalleen!
Onneksi oli niin hyvin rasvattu saapas,
ettei se kostunut lainkaan...
Eikä ollut ensimmäinen kerta!)

Ystävä tuli istumaan nuotiotulille.
Mukanaan oli myös tekemänsä Samuel- nalle .
Samuelista oli tullut aika ihana nalle!
Se on tehty samasta karvasta kuin Myrsky.
Nallenäyttely oli siis mukana...

Nuotiosavut.
Se maailman paras tuoksu.
Veisteltiin tervaspölkystä lastuja.
Nuuhkittiin niitä...
Otin tervaslastuja autoon mukaan
antamaan metsätuoksua.

 Kerrostaloelämää.

Nallet nauttivat metsäkävelystä.
Ja keikkumisesta kaatuneen männyn rungolla!

 Meijän harjumaisemaa.

 Rummutusta keväälle...

Pihka, Samuel, Eevert, Konsta ja Miitri.

Illalla palasin kotiin mielen reppu täynnä jaksamista.
Jalat hiukan väsyneenä kävelemisestä
ja raitisilmamyrkytyksen saaneena...
Oi!
Näillä eväilläpä taas mennään!
Myllymökkivoimaa.