Vielä muistoja Lieksasta

Mättähältä mättähälle käy.
Illan suussa vielä lampikierrokselle
pilkkipojan kanssa.

Pilikillä.
Pitihän se muutama lampi testata, tuleeko sitä kalaa.
Kun on aina ennenkin tullut.
Pikkuruisia lampia on paljon, metsien kätköissä.

Suolammen railot -taikka halkeamat.
Jään paksuus 30-40 cm!
Ei pelottanut!

 Pystyssä päin.

Oli jännä kävellä jäisellä suolla.
Ei upottanut ollenkaan!
Routa ritisi jalkojen alla.

 Luonnollisen harmaa.

Kelo kiertyy vastapäivään.
Ainako niin?

 Kelon koru.

Vain yksi ahven.
Nyt ei ollut kalaisa hetki.

 Yksinäinen ikipetäjä.

Sisoo tässä maailman tappiin!

Näistä on tullut eräkaverit.

Kannon kahva.

 Ruokavarasto.

 Haaveilijat routaisessa maassa.

Orava on tiputellut kuusesta vuosikasvaimet
vihreäksi matoksi maahan.

Oikealla Samuel, ystävän tekemä nalle
ja Pihka, miun tekemä.
Kaverukset. Nämäkin.
Miten sitä onkaan tultu toimeen ennen?
Ilman nalleja?
En ymmärrä.