Kaksi päivää, kaksi yötä metsähoidossa

Olimme alkuviikosta tyttären kanssa Lieksassa kaksi yötä.
Metsäilyä, puolukoita, kanttarelleja.
Hirvikärpäsiä, mäkäräisiä, polttiaisia.
Nuotiotulia, nuotiokahveja ja ruokaa tulilla.
Pilvistä päivää, auringon pilkahduksia, hämäränhyssyä, pimeää, kuutamoakin.
Sateen ropinaa yöllä, puron jatkuvaa pulputusta.
Saunomista ja purossa kastautumisia yön pimeässä...
Unia vanhassa hirsimökissä.
Patikointia, onkimista, olemista.
Hengittämistä.
Nauttimista.

Tarvitsee vain tulla tänne, isän metsään.
Ja heti on niin hyvä olla.
Reppu on kevyt. Ja mieli.

Puro metsän suojassa kapeana ja ujona.

Punainen, tasainen matto mäntyrinteessä.
Puolukat olivat paikoin niin lyhyessä varressa, että poimuria sai työnnellä sammalta pitkin...

Ahkera kerääjä!
Polvillaan, niinkuin miekii.

Puolukoita, puolukoita...

Konsta ja hirvikärpäset Verkkolammen rannalla.
Hirviä on siis Lieksassa; hirvikärpäspirulaisista päätellen.
Tytär onki meille iltaruoka-ahvenet ympärillä pörräävistä kiusalaisista huolimatta.
Ja ihmetteli, kun miulla meni ensimmäisenä hermot hirvikärpästen kaivelusta...
Mutta kun niitä alkoi olla enemmän, kuin puolukoita...

Mie en ole ikinä laittanut matoa ongenkoukkuun.
Enkä laita.
Muistelin, mitä kaikkea sitä onkaan elämässään joutunut tekemään.
Mutta matoa en laita ongenkoukkuun.
En.
Tytär nylki ahvenet ja vot, ne olivat voissa paistettuina niin hyviä!!!

Iltahämärissä lämpeni sauna. Vesi lämmitettiin padassa ulkona.
Purossa uinti oli lähinnä makaamista vedessä...

Kolmijalka-hevosesta tuli hirvi, kun se sai patikointi-tuliaisina komeat sarvet päähänsä...
Lapsi ei ole terve, jos se ei leiki!

Puron sydämelliset terveiset ja kiitokset purossa pulikoineille!