keskiviikko 24. elokuuta 2016

Miekkavalaat, Norjan näkymiä


Vaikka emme ystäväni kanssa uskaltautuneetkaan valas-safarille,
onnistuimme näkemään miekkavalaita ihan kuivalta maalta, rannalta käsin.

Olimme kiertelemässä lähimaisemia ja kävellessämme kohti rantaa,
tytär alkoi huutaa:  "Tuolla on miekkavalaita"!
Ja siinä hujauksessa hän oli jo korkeimmalla kalliolla tiirailemassa merelle.

Pieniä pisteitähän ne olivat, mutta tyttären valveutunut katse bongasi!
Lintuparvi kierteli miekkavalaiden yläpuolella odotellen osuuksia saaliista.
Miekkavalaat olivat tulleet kalojen perässä ruokailemaan vuonoon.
Miun kamera ei saanut niitä selvästi näkymään,
mutta siellä ne olivat!
Tässä kuvassa kallioiden takana. (Pienet pisteet...)

Tytär oli niin onnellinen, että vielä lopuksi onnistui näkemään miekkavalasperheen.
Saimme kuulla, että miekkavalaat ovat perheuskollisia.
Ne liikkuvat aina perhekunnittain.
Miekkavalailla on akkavalta.
Perheen vanhin naaras on korkeimmassa asemassa ja ikäjärjestyksessä siitä nuorempaan päin.
Urokset ovat kastin alimmaisia, sielläkin nuorimmat viimeisinä.
Vanhin naaras, isoäiti, määrää tahdin ja jopa ruokailujärjestyksen!
Miekkavalaat ovat todella viisaita ja taitavia ja ruokailussa on yhteispelillä voimaa,
kun ne ahdistavat kalat samaan läjään pintaan ja läpsäyttelevät kaloja tainnuksiin,
että saavat kalat suuhunsa.

Tämä kuva on rajattu, hiukan paremmin näkee. Tällä kohtaa ne olivatkin meitä lähinnä. Takana Majakkasaari Anda.
Oli se kyllä elämys nähdä niitä!
Eikä ollenkaan aallokko meitä keinuttanut...

Kädet kiikariasentoon silmien ympärille ja katse tarkkana!
Meillä meni vissiinkin parituntinen valaita katsellessa.
Tuuli puhalteli, eikä ollut kovin lämminkään.
Emme kuitenkaan malttaneet poistua,
ennen kuin valaat siirtyivät kauas, silmänkantamattomiin.

Rajattu kuva, siellä ne valkokyljet menee! WAU!
Miekkavalaat voivat vapaudessa elää "ihmisen ikäiseksi",
on tavattu jopa 100- vuotiaita miekkavalaita.
Vankeudessa, eli tarhattuna, ne pystyvät elämään vain noin 30-40- vuotiaiksi.

Tämä kuva myös rajattu; siinä on uros ja naaras kylki kyljessä.
Miekkavalaat ovat täyskasvuisina noin yhdeksän metrin mittaisia.
Ihan kunnioitettava koko!

Tässä rajatussa kuvassa näkyy naaras. Naaraalla evä on vino, uroksella pysty ja kookkaampi.
Miekkavalailla on oma kieli, jolla ne kommunikoivat toistensa kanssa.
Jokaisella perheellä on oma "murre".
Ja eri maissa miekkavalailla on aivan omanlaisensa kielet,
kohdatessaan ne eivät ymmärrä toisiaan lainkaan.
Ihan kuin kielitaidottomat ihmiset... on pärjättävä elekielellä!?

Konstakin tiirailee...

Tässä Petriinan ottama aito kuva; miekkavalaat tulevat tosi lähelle laivaa.

Kuva: Petriina.
Miekkavalaat ovat tunnistettavissa ulkoisten ominaisuuksien perusteella.
Valastutkijat ja valassafarin työntekijät ovat nimenneet valaita.
Jollakin on pyrstössä reikä; se on salametsästyksen tulos.
Kyllä haluaisin, että nämäkin luonnon eläimet saavat vapaina vaeltaa,
niin kuin ovat aina tehneet.
Ihmisen ahneutta ja ajattelemattomuutta on erottaa miekkavalas perheestään,
kahlita ja sulkea vankeuteen.

Kuva: Petriina.
Ilokseenhan näitä on kesän katsellut valassafareilla!!!

Kalastajalaiturin jäänteet.

Italialainen maalaritaiteilija, Hitnes,
oli maalaamassa meren ja rannikon eläimiä Arctic Whale Toursin toimiston seinään.
Melkoinen taiteilija!
Ympäri maailmaa löytyy Hitnesin maalauksia.
(Komea kuvakokoelma löytyy, kun hakee netistä Hitnesin nimellä!)
Hitnes oli ollut jo Suomessakin.
Ainakin Porissa voi ihailla hänen kädenjälkeään.
.
Kolmivarvaslokki.

Hitnes maalaa nykyään vain eläimiä.
Nyt oli siis vuorossa valaat ja meri.

Arctic Whale Toursin toimiston seinä valmiina.
Herättää ainakin huomiota värikkyydellään!

Taiteilijan kengät;
samaa repertuaaria hän oli varpaista päähän saakka!
Minne seuraavaksi käy taiteilijan tie?


2 kommenttia:

  1. Hei Päivikki,

    aivan mahtavia kuvia sinulla taas ja varsinkin kokemuksia mitä olet saanut... oi noita valaita! Surettaa tuo tarina, osin, sillä toivon aina karman toteutuvan kun ihminen eläimiä kahlitsee tai huonosti kohtelee.. voi, se on minulla suruna aina..

    Mutta ai kun ilahduin bongatessani Konstan taas kuvista! Hän se saa hymyn huulilleni...
    Ja nuo taiteilijan maalaamat teokset! Upeita, oi lunni on niin upea lintu, sita itsekin haluaisin luonnossa nähdä. Lunnin olemus menee suoraan tunteisiin..

    Paljon terveisiä sinne taas ja Hermannilta myös tietenkin, kaikki hyvin täällä :)

    Susanna ja Hermanni

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Susanna! Olihan se elämys, reissu Norjaan kaikkinensa. Ehkäpä vielä uudelleen... Vaikka nämä omat metsät ja maisemat ovatkin ne rakkaimmat! Hyvä, että siellä kaikki hyvin, terveiset teille ja Hermannille erikoisesti!!

    VastaaPoista